Faith

Lukiessa uppoutuu tarinan maailmaan. Se on rentouttavaa ja jännittävää. Lukeminen on hiljainen harrastus, ja nautin hiljaisuudesta.

Kauhuelokuva Banshee Chapter (2013) kertoo nuorista aikuisista jotka yrittävät ottaa selvää mistä CIA:n MK-Ultra -mielenhallintakokeissa oli kyse.

Elokuvan alussa on pelottava kohtaus. Nuori mies ottaa kokeeksi psykedeelistä kemikaalia, jota MK-Ultrassa käytettiin koehenkilöihin. Hän on kotonaan ja hänen kaverinsa kuvaa häntä videolle. Aluksi ei tapahdu mitään, mutta sitten alakerran radiosta alkaa kuulua outoa ääntä. Sitä kuunneltuaan miehen valtaa kauhun tunne, että joku paha entiteetti on lähestymässä hänen taloaan.

Pelottavinta kohtauksessa on se radion ääni. On mahdotonta kuvailla sitä sanoin.

Luin Ruohonleikkaajan loppuun ja aloitin Clare Mackintoshin Minä näen sinut. Sen alku ei ole ollut kaikkein mukaansatempaavin, toivottavasti tunnelma alkaa tiivistyä pian.

Ruohonleikkaaja on ollut tähän mennessä paras lukemistani Outi Pakkasen kirjoista, olen lukenut kolme. Eräs kirjan hahmoista oli ihanan outo. Hahmon tarina oli traaginen, mutta hänessä oli ilkikurista huumoria, joten lukukokemus oli hetkittäin myös hauska.

Lukemista, kirjoittamista, liikuntaa, ruoanlaittoa, filosofista pohdiskelua.

Vierailija kirjoitti:

Mitä niille kadonneille tytöille tapahtui Huviretki hirtopaikalle elokuvassa? Mikä teidän mielestä oli elokuvan pointti?

Katsoin elokuvan perjantaina Areenasta. Mielestäni se on sen tyyppinen elokuva, etten edes kaipaa mitään selitystä mitä kadonneille tytöille tapahtui. Olennaista on, miksi he lähtivät seikkailemaan "liian kauas". Elokuvan tarina on tosi yksinkertainen, mahdollisia tulkintoja on rajattomasti. 

Minusta kadonneet tytöt, Miranda ja se toinen jonka nimeä en muista, kokivat elämänsä yläluokkaisessa sisäoppilaitoksessa tarkoituksettomaksi ja turhauttavaksi. Molemmat olivat erikoisia: Miranda ennusti oman kuolemansa ja toinen tyttö oli filosofinen pohdiskelija. He olivat onnettomia siinä elämänpiirissä johon heidät oli pakotettu eli säädyllisyyteen ja muodollisuuksiin keskittyvässä koulussa jossa opeteltiin lausumaan nättejä runoja.

Elokuvan pointti oli, että kadonneet tytöt janosivat tietää ja ymmärtää enemmän, ylittää rajan jota ei katsottu soveliaaksi heille ylittää. He siis katosivat siitä elämästä johon heidät oli pakotettu.