Faith

Kyllä, molempiin kysymyksiin.

Totta kai pitää ryhtyä ennaltaehkäisemään isl.terrorismia paljon nykyistä tehokkaammin. Maah.muuton vähentäminen, tulokkaiden taustojen huolellisempi tarkistaminen sekä jopa karkottaminen rikollisen toiminnan tähden ovat keinoja siihen.

Minusta nämä eivät ole puoluevalintaan ja poliittisiin aatteisiin liittyviä asioita, vaan järkiperäisiä päätelmiä siitä mitä tähän mennessä olemme nähneet esim. Ruotsissa tapahtuvan.

Tästä on ehkä jo ollut puhetta ketjussa, mutta syy miksi Marco Rubio oli niin hiljaa Oval Officen keskustelussa, on varmaan tässä:

https://x.com/CalltoActivism/status/1896218790012325912

En tiedä onnistuiko linkkaaminen, mutta videolla Rubio vuonna 2014 pitää voimallisen puheen jossa muistuttaa että vuonna 1994 tehdyssä Budapestin sopimuksessa Yhdysvallat käytännössä sitoutui puolustamaan Ukrainaa ikuisesti kun Ukraina luopui NL:n ajoilta jäljelle jääneistä ydinaseistaan.

Jotkut amerikkalaiset ulkopolitiikan konkarithan ovatkin kehottaneet Rubiota jättämään Trumpin hallinnon.

Huolestunutta oloa maailmantilanteesta saattaa juuri nyt aiheuttaa se, että Trumpin hallinto on muuttanut poliittista kulttuuria rysäyksellä. Aiemmin päättäjät pitivät tylsiä kokouksiaan ja antoivat tylsiä lausuntoja, kaikki enemmän tai vähemmän noudattivat diplomatiaa ja sääntöjä, ja muutokset olivat hitaita.

Tylsyys ja hitaus oli ennalta-arvattavaa. Nyt ollaan pari viikkoa seurattu ennalta-arvaamatonta, nopeaa ja epäluotettavaa kansainvälistä politiikkaa. Maailman vaikutusvaltaisin johtaja saattaa twiitata jonkun järkyttävän lausunnon ja seuraavana päivänä todeta että se oli läppä.

Jotain hyvääkin tästä muutoksesta on seurannut: Euroopan maihin on tullut vipinää oman maanosamme turvallisuuden takaamiseksi. Emme ole tulevaisuudessa enää yhtä riippuvaisia suurvalloista.

Luin loppuun Daphne du Maurierin Rebekkan. Oli todella vaikuttava romaani. Samastuin minäkertojaan sekä pidin kerrontatyylistä. Joissain romaaneissa minäkertojan tajunnanvirtamaisia huomioita on vaikea ymmärtää ja pitää pysähtyä miettimään mitä kertoja tarkoittaa, mutta Rebekkaa lukiessani ymmärsin välittömästi kaiken. Olin samalla aaltopituudella minäkertojan, tai Daphne du Maurierin, kanssa.

Googlaillessani lukijoiden keskustelua Rebekkasta huomasin että ymmärsin tarinan lopun eri tavalla kuin suurin osa. Mutta ei siitä sen enempää, en halua spoilata mitään.

Tilasin antikvariaatista kaksi du Maurierin kirjaa lisää: Kauhunkierre-novellikokoelman ja romaanin Serkkuni Raakel.

Mutta ennen niitä aion lukea jonkun vähän kevyemmän kirjan.

Ehdottaisin heti alkuun että keskusteluumme otettaisiin puheenjohtaja joka jakaisi puheenvuorot kullekin vuoron perään, minulle, Trumpille, Vancelle ja Rubiolle. En ole vänkääjätyyppiä enkä osallistu kilpahuutamiseen.