Faith

Raamatun äärellä olen ymmärtänyt, että vain puolison kuolema vapauttaa menemään uudelleen avioliittoon.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu uskonnosta. Esimerkiksi katolilaisuus ei tunne avioeron käsitettä. Katolilaisuudessa avioliitto on sakramentti, joka päättyy toisen osapuolen kuolemaan.

Roomalaiskatolisessa kirkossa ei tunneta avioeron käsitettä, mutta heillä onkin käytössä sellainen kuin "avioliiton mitätöinti". Sen jälkeen, kun siis edellinen avioliitto on "mitätöity", eronneet ovat kirkon mukaan vapaita menemään uusiin suhteisiin, koska mitään avioliittoa ei koskaan ollutkaan!

Roomalaiskatolisella kirkolla on pitkä lista perusteita, joiden mukaan avioliitto voidaan "mitätöidä", ja osa listan perusteista on tulkittavissa laajasti. Avioeronneet voivat hakea mitätöintiä paikallisesta hiippakunnasta, joka tutkii asian ja antaa päätöksen.

En usko että sentään valtaosa sinkuista on sitä omasta tahdostaan. Omasta tahdostaan sinkkuja on kyllä varmasti enemmän kuin mitä yleinen puhe antaa ymmärtää.

Ihminen voi tosiaan olla sinkku (naimaton) ja elämäänsä täysin tyytyväinen, kuka mistäkin johtuen. Esim. kristinuskossa naimattomana pysyminen on jopa parempi, suositeltavampi vaihtoehto kuin naimisiin meneminen, jos ihminen on siis tullut uskoon naimattomana; tästäkin puhutaan hyvin vähän kristittyjen keskuudessa, mutta näin Raamatussa sanotaan.

Minulla oli pari päivää sitten, illan pimetessä, hetken aikaa sellainen olo kuin olisikin syksy. Oli helpotus havahtua, että nythän on vasta huhtikuu.

Iän myötä (lähestyn 40:tä) olen tullut tietoisemmaksi siitä, miten lyhyt kesä onkaan, varsinkin se luonnon kukoistuksen aika, kun linnut laulavat ja kielot ja syreenit kukkivat... Huh, jos sen ajan lyhyyttä jää miettimään, alkaa melkein jo tuntea surua sen ohi menemisestä, vaikkei se vielä ole alkanutkaan...

Ehkä se olennainen asia ei ole, että he ovat julkkiksia, vaan se, että hän pyrkii ratkomaan ongelmia todellisten esimerkkien kautta, ottamaan toisten ihmisten elämäntarinoista mallia, mistä jokin ongelma saattaa johtua ja miten siitä voi ehkä selvitä.

Mihinkö he nykyaikana päätyvät? Meidän koulussa oli tyydyttäviä ja välttäviä arvosanoja saaneita oppilaita, joista tuli lähihoitajia ja perhepäivähoitajia yms. Tämä ei tietenkään tarkoita, että kaikki, jotka ovat näissä töissä, ovat koulumenestykseltään heikkoja, vaan että niissä akateeminen menestys ei näköjään ole välttämätöntä.