Faith

Vierailija kirjoitti:

Totta. Oikeana ja normaalina pidetty vaihtelee edes takaisin. Joskus normaalina pidetty muuttuu epänormaaliksi ja taas normaaliksi jne. Kaikki kiertää kehää. Kaikki tulee uudelleen. (Ehkä hieman erilaisena, mutta tulee.)

Se mitä pidetään nyt moraalisesti oikeana käyttäytymisenä ei välttämättä ole todellisuudessa moraalisesti oikein.

'Normaali' ja 'moraalisesti oikein' eivät ole sama asia. Nyky-Suomessakin on joitain asioita, joista on tullut kulttuurissamme normaaleja, eli tavallisia, jokapäiväisiä jne., mutta jotka ovat moraalisesti väärin (vaikkei moni sitä tunnustakaan).

Uskoisin että vuosikymmenten takaiset miehet suurelta osalta tiesivät sisimmässään, että on väärin kohdella kunnioittamattomasti naisia esim. tuttavapiireissä ja työyhteisöissä, vihjailla ja ehdotella irtoseksiä jne., mutta silloin sosiaalinen koodi (joka on eri asia kuin moraali) oli sellainen, että se salli moisen, moraalisesti väärän käytöksen. Nykyisin sosiaalinen koodi on tiukentunut tämän asian osalta.

Kun olin lapsi 80-luvulla, ajoimme silloin tällöin toiseen kaupunkiin ravintolaan syömään kevät- ja kesälauantaisin, ihan huviksemme. Muistan miten ihanaa ja jännittävää oli kävellä vieraan kaupungin kaduilla ja torien halki, kun aurinko paistoi, oli ihmisiä paljon liikkeellä, ravintoloista kantautui kadulle ruoantuoksua ja välillä jostain tuli tupakan- ja bensantuoksua.

Olen metsäihminen, mutta tykkään myös kaupunkien tunnelmasta aistimuksineen.

Ymmärtävätkö lapset luontaisesti kuoleman käsitteen vai kysyvätkö he yleensä, mitä kuoleminen tarkoittaa, jos aikuinen sanoo isovanhemman tai lemmikin kuolleen?

Pink Floydin lyriikat, melodiat ja instrumenttien käyttö ovat psykologisesti oivaltavia ja syvällisen symbolisia.