Faith

Olen huomannut että eri ihmiset antavat erilaisia sisältöjä käsitteille 'itsetunto' ja 'itseluottamus'.

Tässä omia käsityksiäni sanojen merkityssisällöistä ja niiden välisestä suhteesta.

Itsetunto (siis se että tuntee itsensä, kykynsä, vahvuutensa, heikkoutensa, rajallisuutensa, minuutensa varjoisat ulottuvuudet...) on itseluottamuksen perusta.

Itsensä tunteva, eli ihminen jolla on hyvä itsetunto, voi ryhtyä hankkeisiin ja tarttua tehtäviin, joihin hän tietää soveltuvansa ainakin riittävän hyvin, ja hän voi luottaa itseensä (= itseluottamus) suorittaessaan niitä.

Esim. minä tiedän olevani huono matikassa (ts. tunnen itseni ja tiedän, että matikka kuuluu heikkouksiini), ja ymmärrän, että pärjäisin surkeasti matematiikkakilpailussa enkä sen takia lähde huonolla itseluottamuksella säheltämään sellaiseen.

Jeesukseen uskova ei voi olla ateisti, koska Jeesus on Jumalan Poika ja itsekin Jumala.

Jeesuksen olemassaoloon pelkkänä ihmisenä historiassa uskova voi olla ateisti. Muistaakseni Richard Dawkinskin on sanonut uskovansa toki, että Jeesus on historiallisena ihmisenä ollut olemassa.

Pelkästään usko Jeesuksen olemassaoloon ei ole se, mitä Jeesus itse tarkoitti Häneen uskomisella. Usko Jeesukseen on paljon muutakin, mm. elämänsä luottamista Hänelle.

Kommentoijan nro 3 esittämä väite on virheellinen, koska ateistin määritelmä on, ettei usko mihinkään jumalaan. Eli vaikken uskokaan Allahiin enkä Brahmaniin, uskon silti Raamatun kolmiyhteiseen Jumalaan, ja viimeksi mainitun perusteella en voi olla ateisti.

Ap:n kysymys sisältää tyypillisen virhepäätelmän.

Se että on vapaaehtoisesti sinkku/naimaton, ei tarkoita välttämättä, että ei haluaisi parisuhteeseen/naimisiin ja ettei siihen olisi aitoa mahdollisuuttakin, vaan se voi tarkoittaa, että haluaa sinkkuuden/naimattomuuden mahdollistamaa asiaa vielä enemmän.

Vapaaehtoisesti naimattomana pysyvä saattaa siis haluta myös puolison ja perheen yms., mutta hän haluaa vielä enemmän jotain, mikä on hänelle mahdollista vain, jos hän pysyy naimattomana. Ihmisen maanpäällinen aika ja voimavarathan ovat rajalliset, kaikkeen ei voi ratketa. On tehtävä valintoja. Mutta on virheellistä päätellä, ettei haluaisi ja näkisi positiivisina monia erilaisia vaihtoehtoja – myös niitä, joita ei ole valinnut.

Ehkä Hese. Syön pikaruokaa hyvin harvoin, mutta silti riittävästi, että pystyn vertailemaan Heseä ja Mäkkiä.

Tässä tarkempaa erittelyä:

Hesellä on mukavampi käydä (vaikka vain noutamassa ruokaa), koska siellä on yleensä rauhallisempaa kuin Mäkissä (tämä tietysti voi riippua ravintolan sijainnistakin, ei pelkästään Mäkin alhaisemmasta hintatasosta).

Toisaalta Mäkin ranskalaiset ovat parempia, rapeampia. Tämä saattaa johtua siitä, että Mäkin ranskalaisia ei kääritä paperiin, vaan ne ne laitetaan pahvikoteloon. Hese voisi siis ehkä helposti tehdä ranskalaisistaan rapeampia, jos he muuttaisivat pakkaamiskäytäntöään.

Hesen hampurilaiset ovat monipuolisempia ja mehevämpiä kuin Mäkin. Mäkin hampurilaiset ovat hieman liian suolaisia, vaikkakin pehmeitä ja hyviä.

Hesen dippikastikkeet ovat hyviä.

Mäkki on halvempi.

Aika tasan siis pisteet menevät, mutta Hese voittaa.

Alkaa jo jännittää Saaran esitys! Minusta tähän mennessä parhaita ovat olleet Bulgaria ja Viro.