Faith

Anoppi siis haukkuu sinua (persoonaasi ja ulkonäköäsi) kasvokkain vuosi toisensa jälkeen? Tuo on jo niin röyhkeää, että minullekin tuli mieleen, onko kyseessä provo, mutta toisaalta voihan raju kateus, mustasukkaisuus, kieroutunut arvomaailma tai jopa persoonallisuushäiriö selittää moista, räikeän väärää käyttäytymistä.

Miehen on oltava vaimonsa puolella eikä asettua äitinsä tueksi vaimoaan vastaan (ei passiivisesti eikä aktiivisesti). Eli itse lähtisin liikkeelle avioliiton korjaamisesta ja keskustelusta miehen kanssa, ja lasten yrittämisen päätöksen perustaisin sille enkä anoppisuhteelle.

Ei se ole taantumista, että lakkaa olemasta ulkonäkökeskeinen. Minulle on tapahtunut niin, ja pidän sitä kehityksenä enkä taantumisena.

Jos, ap., todella pidät sitä taantumisena, sinun kannattaa tarkistaa arvomaailmasi.

Minusta tuo kahvin tuominen oli sikäli huono esimerkki, että se ei sisälly perusystävällisyyteen, -kohteliaisuuteen ja -huomaavaisuuteen, vaan on jo askeleen pidemmälle menevää. Toki tämä riippuu työyhteisön tavoista: jos on yleisenä tapana, että tuodaan kahvi muillekin, niin silloin on epäkohteliasta, jos yhdelle ihmiselle ei tuodakaan.

Mainitsit aloituksessa muutaman muun asian, jotka minustakin sisältyvät tuohon perustasoon: hyväksyvä (tai edes neutraali) äänensävy ja muu ei-kielellinen viestintä, myönteinen asennoituminen, ilkeiden kommenttien sanomatta jättäminen.

Jos joutuu jatkuvasti esim. kuuntelemaan ilkeitä kommentteja muilta, tiuskimista yms., niin kyllähän se aiheuttaa mielipahaa, kenellä ja milloin minkäkin sävyistä.

Esim. minulla se ei kuitenkaan aiheuta sitä, että haluaisin itsekin olla ilkeä takaisin ja että joutuisin ponnistelemaan ollakseni itse kuitenkin ystävällinen. Minulla se oletussuhtautuminen on perusystävällinen ja se, että olisin ilkeä takaisin, kysyisi puolestaan erityisiä ponnisteluja.

Toisaalta tiuskimisen ja ilkeiden kommenttien kuunteleminen sinänsä kuluttaa voimia. Minua aikoinaan koulukiusattiin, ja olin sen takia uupuneempi kuin olisin muuten ollut. Syy pysyä itse perusystävällisenä ja muita peruskunnioittavana on kuitenkin itsessään voimaannuttava: syy on se, että se on hyvää ja oikein. Jos olisi ilkeä takaisin, siitä saisi vain lisätaakkaa itselleen.

En voi, ikävä kyllä. Ei ole voimavaroja suuriin toistomääriin.

Kunpa täälläkin jyrisisi! Haluan kokea ukonilman pitkästä aikaa.