Faith

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Keskimääräistä vanhoillisempi kulttuuri ei ole sama kuin kristillisyys. Maailmassa ei ole kristillisiä maita.

Usko Jeesukseen on uskovien ihmisten sydämessä, ja uskovista koostuvat yhteisöt ovat kristillisiä seurakuntia. Kaikissa maailman maissa on niitä, jotka uskovat Jeesukseen sydämessään.

Olet idiootti. Miten muka Vatikaani ei ole kristillinen maa!?

Mikään valtio ei ole kristillinen, mutta kuten kirjoitin, uskon että kaikissa maissa elää ihmisiä, jotka ovat sydämestään kristittyjä, Vatikaanivaltiossakin. Samoin kaikkien valtioiden rajojen sisällä elää ihmisiä, jotka eivät ole sydämestään kristittyjä, tämäkin pätee Vatikaanivaltion kohdalla.

Keskimääräistä vanhoillisempi kulttuuri ei ole sama kuin kristillisyys. Maailmassa ei ole kristillisiä maita.

Usko Jeesukseen on uskovien ihmisten sydämessä, ja uskovista koostuvat yhteisöt ovat kristillisiä seurakuntia. Kaikissa maailman maissa on niitä, jotka uskovat Jeesukseen sydämessään.

Uskon Jumalan luoneen ja asettaneen ihmisen, sekä miehen että naisen, vallitsemaan ja pitämään huolta muusta luomakunnasta. Ihmisen velvollisuus, jonka ihminen on saanut Korkeimmalta, on huolehtia tästä planeetasta, tutkia sitä ja tehdä viisaita valintoja sen suojelemiseksi. Ihminen ja muu luomakunta eivät ole eturistiriidassa kokonaisuutta ajatellen, vaan edut ovat sopusoinnussa.

Ihminen on syntinen: itsekäs, tuhoisa, välinpitämätön, epäviisas yms. Ihmisyys ei ole muotoutunut oikeaan suuntaan, päinvastoin.

Syntiinlangenneisuudestaan huolimatta ihmisellä on edelleen pysyvä velvollisuus tehdä valintoja koko luomakunnan hyväksi. Tässäkin asiassa synneistä tulee tehdä parannus. Elämän kunnioittamiseen sisältyy myös ihmiselämän suojeleminen aina hedelmöityksestä alkaen.

Tuon on oltava vitsi..

On monia syitä, miksi matkustaminen ruuhkabussissa yms. saattaa ahdistaa, mutta niihin voi keksiä muitakin ratkaisuja.

Olen kokeillut ja sain sekä myönteisiä että kielteisiä tuloksia. Kokeilin sitä siis ihan systemaattisesti, kirjaten ylös tuntemuksiani yms.

Tarkoitan tietoisella positiivisella ajattelulla siis sitä, että ajattelee ja asennoituu positiivisesti tilanteessa, jossa ei spontaanisti ole positiivinen eikä tunne sisimmässään hyvää mieltä, vaan pikemminkin haluttomuutta tai jopa lievää ahdistusta.

Kaksi ensimmäistä päivää meni hyvin, mutta kolmantena päivänä olin näennäisesti ilman syytä todella pahalla tuulella, itkin ja raivosin, mikään ei meinannut onnistua, olin väsynyt jne. Minusta tuntui kuin sisälläni olisi syntynyt kapina positiivista ajattelua vastaan.

Toisaalta kahtena ensimmäisenä päivänä hyödyin tietoisesta positiivisuudesta oikeasti. Minun piti hoitaa vähän ikäviä asioita, ja kaikki meni tavallista sujuvammin ja kivuttomammin.

Ehkä jatkoin positiivista ajattelua liian pitkään yhtäjaksoisesti? Ehkä kannattaisi pyrkiä vain tilapäiseen positiivisuuteen, esim. jonkin tehtävän hoidon ajaksi?

Mielenkiintoinen on ollut havainto, että koen ajatuksen uudesta positiivisuusrupeamasta väsyttäväksi ja kuormittavaksi. Esim. nyt koen, että on liian kuuma uuteen yritykseen. En jaksa ottaa tietoista positiivista asennetta ellei ole pakko. Haluan olla vapaasti.