Faith

En lihoisi, mutta söisin vähemmän terveellisesti.

Syön jo nyt herkkuja sen mukaan kuin haluan ja siinä määrin kuin mielitekoni ovat toteuttamiskelpoisia.

En erityisemmin tykkää tummanvihreistä lehtivihanneksista ja pähkinöistä, paitsi osana hyvää salaattia tai muuta hyvää ruokaa. Syön kuitenkin säännöllisesti, silloinkin kun en jaksa valmistaa hyvää salaattia tms., näitä ruoka-aineita esim. smoothieina (jotka eivät ole hyvän makuisia mielestäni). Jos söisin pelkästään sitä mitä tekee mieli, en söisi niitä, ja kokonaisuus olisi vähemmän terveellinen.

Vain jos koululainen itse haluaa ja valitsee niin, hän voi mennä kesätöihin. Koululaisen "työ" on koulussa käyminen, kesäloma on lomailua ja lepäämistä varten.

Aloituksesta heräsi joitain muistoja omasta nuoruudestani...

Teini-iässä vietin suuren osan kesälomasta kotona. Kesälomareissuista perheen kanssa tykkäsin, ja kyllä joskus vietin aikaa kavereideni kanssa.

Kotona ollessani muistan olleeni toisinaan vähän ahdistunut, koska minusta tuntui, että menetän jotain ja olen "epänormaali", kun en hillu kaveriporukalla rannoilla ja festareilla ja iltaisin kaupungilla ja bileissä, kuten monet muut ikätoverini ja minua vuoden vanhempi siskoni kavereineen. Samanaikaisesti en halunnut tehdä noita asioita! Minusta festarit ja bileet yms. olivat pelottavia paikkoja.

Kotona viihtyvän teinin vanhemman pitäisi olla tarkkana, ettei hän ainakaan viestitä ulospäin sellaisia ajatuksia, että nuori on epänormaali tai että jotain on vialla, jos hän on vain kotona. Eivät kaverit aina ole tavattavissa kesälomalla tai kavereita ei edes ole. Kotona lomapäivien viettäminen on varmaan monesti tavallaan paras vaihtoehto, joka teinillä realistisesti on.

Touko- tai kesäkuu. Silloin luonto on vihreimmillään ja tuoksuvimmillaan, linnuilla soidinaika (lintujen laulua), ei yleensä ole valtavan helteistä mutta silti on lämmintä, kesä on vasta alussa.

Kun olin lapsi, perheemme vietti kesälomalla aina pari viikkoa yhdellä pienellä vuokramökillä, järvenrannalla, metsän keskellä. Siellä ei ollut sähköjä eikä sisävessaa, ja vesi piti hakea kaivosta parin kymmenen metrin päästä.

Muistan sen ihan paratiisimaisena paikkana. Kävimme soutelemassa, retkeilimme, teimme ruokaa grillissä ja kaasuliedellä, keräsimme mansikoita, iltaisin pelasimme hirsipuuta ja mustalaisen päiväkirjaa öljylampun valossa.

Mielenkiintoinen tutkimus. Oma musiikkimakuni ei osoita vieläkään jämähtämisen merkkejä, vaikka olen jo ylittänyt tuon ikärajan monta vuotta sitten.

Tulin uskoon kolmekymppisenä, ja vasta silloin aloin kuunnella soul-tyyppistä gospelia ja vanhojen negrospirituaalien versioita. Tarjonta tällä osastolla on niin runsasta etten vuosiin ole juuri muuta ehtinyt kuunnella.

Klassisesta musiikista olen tykännyt ihan lapsesta asti. Olen kuunnellut elämäni varrella myös metallia, progea, r'n'b:tä ja räppiä...

Minulla on laaja musiikkimaku.