Faith

Olen tekemisisissä lähinnä sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat saman tyyppisiä persoonallisuudeltaan ja mielenkiinnon kohteiltaan kuin itse olen. Minulla ei ole voimavaroja smalltalkiin eikä useimpiin arkisten ja normaaleina pidettyjen asioiden tasolla liikkuviin keskusteluihin.

Viimeksi mainitussa kyse on siitäkin, ettei minulla ole mitään sanottavaa niihin, esim. en ole naimisissa enkä työelämässä. En myöskään esim. matkustele enkä ns. käy viihteellä. Monista henkilökohtaisista asioista, kuten rahasta, en edes halua puhua muiden kanssa. Joten jos keskustelun aiheena on työasiat, parisuhde, raha, matkailu tai juhliminen, olisin vain kuuntelevana osapuolena, mikä on silloin tällöin ihan ok, mutta en jaksa sellaista vuorovaikutusta kovin usein.

Olen sillä tavalla onnekas, että minulla on pari pitkäaikaista kaveria, jotka ovat introvertteja, elämänasenteeltaan rentoja (eli eivät ole suoritus- ja saavutuskeskeisiä) ja joiden kanssa minulla on yhteisiä mielenkiinnon kohteita.

Viimeksi on ilahduttanut ystävällinen asiakaspalvelu ihan tavallisissa kaupoissa ja vaateliikkeissä.

Minusta asiakaspalvelu on parantunut n. 15 vuoden aikana Suomessa, tavallaan se on muuttunut "tasalaatuisemmaksi". Ehkä sen tärkeyttä painotetaan nykyään enemmän, kun työntekijöitä koulutetaan?

Minulla ja isosiskollani oli yksi yhteinen kaveri, jonka luona kävimme yökylässä 1-2 kertaa kesässä. Menimme yökylään, kun hänen vanhempansa olivat tansseissa. Oli jännittävää ja hauskaa. Kaverimme asui isossa omakotitalossa, ja heillä oli aina jääkaappi täynnä kaikkia makeita herkkuja. Söimme, katsoimme tv:tä ja pelasimme lautapelejä.

Olen nyt onnellisempi. Elän tietoisempaa elämää kuin nuorena. Tärkeä vedenjakaja minulle oli se kun tulin uskoon vähän päälle 30-vuotiaana.

Meillä yläasteaikoina (90-l.) useimpien pakollisten kirjojen tarinamaailma oli tylsä, karu ja masentava. Ei ollenkaan samastuttava tai innoittava. Mieleen on jäänyt kirja, jossa seikkaili Hadrianus-niminen poika. Lukeminen oli tuskaa. En ole yhtään ns. lukutoukka, vaan normaalisti jätän kirjan kesken, jos se on tylsä.