Faith

Ehkä teini voisi käydä ostamassa itselleen aineet kotitekoisiin hampurilaisiin, jotka valmistetaan grillissä? Siihen ei tarvitse kuin valmiit sämpylät, tomaattia, sipulia, salaattia, jauhelihaa ja cheddar-viipaleita.

Periaatteessa minustakin se on kyllä oikein, että kaikki syövät sitä mitä laitetaan ja ovat syömättä, jos eivät kelpuuta. Varsinkin, kun kyseessä ei ole mikään outo ruoka, vaan liha ja kasvikset.

Vierailija kirjoitti:

Mulle aina tulee vähän paha olo näistä. On selvää, että naisella on ollut elämänhallinta hukassa ja lastensuojelun olisi pitänyt puuttua peliin. Inhottaa kuitenkin näillä kuvilla ja yksityiskohdilla revittely. Jotenkin... joo, on hyvä tietää, kuinka huonosti asiat voivat Suomessakin ihmisillä olla. Mutta ei niitä kuitenkaan tarvitse naamaan hieroa.

Minustakin kirjallinen kuvaus olisi riittänyt. Kuvat kodista jätteineen ylittää tietyn intiimiyden rajan.

Sinänsä hyvä, että tällaisista tapauksista uutisoidaan, koska uutiset voivat toimia hälytyskellona ihmisille, jotka ovat itse koteineen ja elämänhallintansa osalta ajautumassa kaaokseen. Sehän voi tapahtua vähitellen niin, että tavallaan sokeutuu tilanteelle ja kodin siivolle, ja sen takia tilanne pääsee pahentumaan. Varmaan useimmissa tapauksissa kyse on mt-ongelmista tai jostain äkillisestä kriisistä elämässä, ja silloin tuollaiset hälytyskellot voivat johtaa avun hakemiseen.

Aurajuustoa, Ritz-suolakeksejä ja pari päärynää.

Vierailija kirjoitti:

En katso nykyisin juurikaan telkkaria, mutta itkettävinä sarjoina mieleen ovat jääneet Rescue 911, Enkelin kosketus ja Pieni talo preerialla.

Enkelin kosketus ja Pieni talo preerialla olivat juuri sellaisia koskettavia ja itkettäviä sarjoja, joita seurasin teininä. Joskus niitä katsoessa oikein ärsytti, miten ei pystynyt olemaan purskahtamatta itkuun joka jaksossa :D

80-luvulla tuli Yhdysvaltojen sisällissodan ja orjuuden aikoihin sijoittuva draamasarja Jaettu maa, jossa oli melkein joka jaksossa jotain järkyttävää ja kyyneliin liikuttavaa. Olin silloin lapsi. Olisi kiva nähdä sarja uudestaan aikuisen silmin.

Toinen historiallinen draamasarja, joka on hyvin liikuttava, on holokaustista kertova Polttouhrit. Senkin katsoin lapsena. Myöhemmin opiskelijana vuokrasin sen videovuokraamosta ja katsoin muistaakseni samana päivänä alusta loppuun (se on minisarja).