Faith

Javier Sotomayor, kuubalainen korkeushyppääjä. Hän oli joka tilanteessa tyynen rauhallinen, ei ollenkaan sellainen pullisteleva itsensä esittelijä niin kuin atleettiset yleisurheilijamiehet joskus ovat (olivat varsinkin silloin 90-luvulla, Sotomayorin aikana).

Omien kokemuksieni perusteella se tavallaan pitää paikkansa. "Asioiden järjestyminen" tässä yhteydessä tarkoittaa minulle sitä, että uuteen / ei-toivottuun tilanteeseen löytyy uusi suhtautuminen ja että huonokin tilanne vakiintuu, siihen tottuu, siitä tulee itselle "uusi normaali", josta käsin voi uudella tavalla kokea hyviä ja huonoja asioita.

Toisaalta on esim. sairauksia, joihin kuuluu jatkuva pahanlaatuinen muutos ja sekasorto paitsi omassa kehossa ja mielessä, myös itsen ulkopuolisessa arkitodellisuudessa (sairaalassa käynnit, hoidot, lähisuhteiden kriisit, toimintakyvyn heikkenemisen aiheuttamat jatkuvat muutokset esim. asumisessa ja tehtävien hoidossa). Uudet tilanteet eivät vakiudu, ei edes ole aikaa sopeutua niihin, kun tilanne taas on muuttunut (huonommaksi). Sellaisessa tilanteessa ihminen ilmeisesti joutuu adaptoitumaan henkisesti siihen jatkuvaan muutokseen. Kuulostaa paradoksaaliselta, mutta se näyttää olevan mahdollista, jos hänellä on olosuhteista riippumaton rauhan ja pysyvyyden lähde.

Kuulostaa tosi kivalta ja romanttiselta. Olen itse kotoisin itäisestä Suomesta ja tykkäsin lapsena kotimaan kesälomareissuilla tosi paljon lounaisen Suomen kaupungeista: Turku, Naantali, Rauma, Pori ja niitä ympäröivästä maaseudusta. Yöpyähän voi jossain kaupungissa hotellissa ja päivät viettää esim. piknikillä luonnonhelmassa, kaupungin ulkopuolella.

Todella vaikuttava, moraalifilosofisesti ja psykologisesti puhutteleva elokuva ihan viimeiseen kohtaukseen asti. Sain elokuvasta jopa lievää ahdistusta ja valvoin pitkälle yöhön ajatellen sitä. Herkille suosittelenkin sen katsomista päiväsaikaan. Antaisin imdb-arvosanaksi jopa 8 tähteä.

Maaseudulla ei normaalisti ole kunnollista julkista liikennöintiä, mutta jos joku asuu kaupungissa jossa faktisesti on hyvät julkisen liikenteen kulkuyhteydet ja silti pitää kertakaikkiaan mahdottomana ajatuksena liikkua julkisilla, niin onhan se vähän omituista. Toki sitä voi perustella mukavuudella, mutta epämukavuushan ei tarkoita sitä, että ei pärjäisi, ja otsikossa puhuttiin pärjäämisestä.