Faith

En sentään ihan Ruotsin voittoon usko. Haluaisin kyllä ymmärtää paremmin, mistä Ruotsin menestys niin monella alalla johtuu.

Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks on lempirunoni Eino Leinolta.

Tykkään myös runoista Hyvä on hiihtäjän hiihdellä sekä Lapin kesä.

edit: ai niin, ja Virta venhettä vie

"En millään ehtisi puhua joka päivä mitään puhelumaratoneja"

Minun arkeni ei todennäköisesti ole lähimainkaan yhtä kiireistä, mutten silti ehtisi puhua parin tunnin puheluita joka päivä. Sehän rikkoo päivän rakenteen ja häiritsee normaalien askareiden hoitamista – eri asia on, jos arkipäivään kuuluu vaikka parin tunnin junamatka (eikä välitä muista matkustajista). Sitä paitsi pitkät puhelut ovat itsessään uuvuttavia.

Sanoisin ihan suoraan, etten ehdi tai jaksa puhua niin pitkiä puheluita enkä varsinkaan joka päivä.

Ap:n sijassa en enää ottaisi yhteyttä kaveriin, vaan antaisin hänen halutessaan ottaa yhteyden. Vastavuoroisuuden puuttumisen lisäksi kielteisyys, vinoilu (eli sarkastinen puhetyyli) ja se, ettei hän edes lue ap:ta kavereidensa joukkoon, ovat minusta riittäviä syitä yhteydenpidon lopettamiseen.

Oli ihminen masentunut tai ei, tuollainen käytös on jo törkeää. En usko sen johtuvan masennuksesta, vaan arvostuksen puutteesta.

En tiedä, onko se masennuksen syynä usein, mutta näyttää se olevan yksi syy. Ja esim. monien asiantuntijoiden (psykologian, nyky-yhteiskunnan ja kulttuurin tutkijoiden) olen kuullut puhuvan, että masennus voi johtua pettymyksistä elämässä. Psykoterapiassakin pyritään yleensä siihen, että asiakas löytää hyväksyvän suhtautumisen elämäntilanteeseensa puutteineen, näkemään sen positiivisen kautta sekä pääsisi yli pettymyksistään.

Tästä herää kuitenkin mielenkiintoisia lisäkysymyksiä. Mitkä ovat liian korkeat odotukset? Jos joku odottaa löytävänsä puolison, mutta ei sitten löydäkään ja masentuu n. 20 vuodeksi, kun aina yrittää ja joutuu pettymään, voidaanko sanoa, että hän odotti liikaa? Onko liikaa odottaa, että saa puolison ja oman perheen? Onko liikaa odottaa, että saa vakituisen ansiotyön? Onko liikaa odottaa, että pysyy perusterveenä keski-ikään asti? Entä kodin omistaminen?

Tulisiko masennusta näin ollen ennaltaehkäistä ohjaamalla nuoria olemaan asettamatta odotuksia kovin korkealle? Sinkkuna on hyvä elää. Elämä voi olla hienoa, kun ei perusta perhettä. Työttömyydessä on omat hyvät puolensa. Terveys on yliarvostettua. Vuokralla asumisessa on puolensa. Jne.