Faith

Ihan normaali ilmiöhän tuollainen on, siis ainakin kuvauksen perusteella. Nuoret kutsuvat sitä "jäätymiseksi", ja se on tuttua monille. Joillain ihmisillä tuota ei kyllä tapahdu, ja joillain taas enemmän. Olisin huolissani vasta, jos tulisi joitain neuropsykologisia oireita sen kanssa.

Hieman epäilen sitä, että "hyvin pienin kriteerein treffikumppanin hylkääminen parisuhdemarkkinoilla" olisi kovin yleistä. Tuskinpa kukaan nainen pelkkien kenkien takia muuten sopivaa miesehdokasta hylkää, tai ainakaan huomattavan moni.

Siinä olen asiantuntijan kanssa samaa mieltä, että naimisissa olevan ja perheellisen tulisi ensisijaistaa kotona olevien ihmisten tarpeet, vaikkei kavereistakaan tietenkään tarvitse luopua. Mutta tämäkin pätee sekä naisiin että miehiin.

Kaikki synnit, joita pyydät Jumalalta anteeksi, voit saada anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen 14-vuotias, eli ensi vuonna menossa riparille. En haluasi mennä, koska en usko Jumalaan, ja koen rukoilun yms. omalla kohdallani feikkinä ja ahdistavana, mutta vanhempieni mielestä sitä ei voi jättää välistä. Suostuin jo menemään, koska en haluasi draamaa, mutta sanoin, että konfirmoitavaksi en mene. Luulin, että tämä olisi ok vanhemmilleni, mutta ei. Miten saisin selitettyä heille, etten halua tunnustaa uskoani Jumalaan?

Uskoahan ei voi tunnustaa, jos ei ole uskoa. Uskontunnustuksen toki voi lausua perässä ilman, että se on uskonsa tunnustamista, mutta mikä järki siinä on?

On väärin pakottaa lapsensa riparille / rippikouluun.

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Onhan niitä aivovammoja, jo synnytyksessä saatuja, jotka ilmenevät tunnekylmyytenä. Sitten yhdessä tiededokumentissa puhuttiin "soturigeenistä" (warrior gene), joka vaikuttaa aivojen rakenteeseen ja toimintaan siten, että seurauksena on tavallista todennäköisemmin antisosiaalista käytöstä ja empatiakyky on heikentynyt. Soturigeeniä kantava ei ole mitenkään kehitysvammainen ja hän pystyy oppimaan, miten muita kohdellaan.

Kristittynä ajattelen että pahuutta eli taipumus tehdä vääriä ja vahingoittavia valintoja on kaikissa ihmisissä, eli se ei johdu mistään poikkeavuudesta. Kaikissa lapsissakin on tuo taipumus, mutta tiettyyn ikään (joka vaihtelee yksilöllisesti) asti lapsi ei osaa erottaa oikeaa ja väärää eikä ymmärrä tekojensa seurauksia, ja siksi minä ainakaan en sanoisi, että lapsi on paha, vaan pidän lapsia tavallaan viattomina, vaikka lapsikin pystyy tekemään tekoja jotka sinänsä ovat pahoja.

Pahuudeksi kutsun lähinnä sitä, että "normaaliaivoinen" aikuinen tekee moraalisesti vääriä valintoja esim. itsekkyyden, välinpitämättömyyden, ennakkoluulosta johtuvan pelon / uhan kokemisen tms. perusteella. Jokainen on joskus paha.

Herrakin sanoo Sanassaan Raamatussa:

"Ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka. "

1 Moos. 8:21

Perisyntihän ihmisessä on lihallisen luontonsa puolesta syntymästä saakka.

Kyllä, ja niinhän se onkin: hyvin nuorena alkaa jo valintojen (ja sitä myöten myös väärien valintojen) tekeminen.

Vauvat eivät vielä tee tietoisia valintoja eivätkä pikkulapset – tämän ovat tutkimuksetkin osoittaneet.

Raamatussakin sanotaan: "Pelkkää maitoa ja hunajaa tämä lapsi saa syödä siihen asti kun hän oppii hylkäämään pahan ja valitsemaan hyvän." (Jes. 7:15) Tämä jae toki on osa J-eesusta koskevaa profetiaa, mutta tuossa kohdassa viitataan yleisesti tiettyyn ikävaiheeseen, ts. on ikäkausi, jolloin lapsi vielä ei osaa erottaa hyvää ja pahaa eli lapsi voi tehdä ymmärtämättään pahojakin tekoja. Tosin pikku lapsella ei vielä ole edes mahdollisuutta, ihan fyysisesti, tehdä merkittäviä tekoja