Faith

Amelie Nothombin romaanissa Antikrista hahmoon nimeltä Blanche. En ole kokonaisuudessani Blanchen kaltainen tunnollinen suorittaja ja lukutoukka, mutta hänen ystävyyssuhteessaan nimihenkilöön on elementtejä, joiden kautta häneen samastuin.

Antikrista luokitellaan nuortenromaaniksi, koska keskushenkilöt ovat teinejä, mutta minusta (ja monen muun mielestä) se on teemoiltaan paljon syvällisempi ja rankempi kuin nuortenkirjat yleensä. Luin sen siskoni suosituksesta aikuisena ja tykkäsin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Muistan aina, kun grunge tuli Suomeen 90-luvun alussa Nirvanan, Pearl Jamin ja muiden sen tyylisten bändien mukana. Pukeutumistyylinä oli tytöillä kirppikseltä ostetun näköinen mekko, flanelliruutupaita vyötärölle sidottuna ja maihinnousukengät, joiden nauhoja ei ollut solmittu, renttuinen kerrospukeutuminen.

Asenne oli flegmaattinen "ei voisi vähempää kiinnostaa". Yhtäkkiä oli coolia, ettei osannut pesiksen sääntöjä ja oli "looseri". Koulukiusaaminen nähtiin neuroottisten nillittäjien hommana, joka ei kiinnostanut "cooleja loosereita"...

Grunge on ainoa nuorisokulttuuri, joka on aidosti viehättänyt minua. En oikeasti ajatellut, ettei millään ole mitään väliä, mutta tuolla asenteella oli myönteisiä seurauksia kouluyhteisössä.

Grunge oli sukupolven X juttu, johon itsekin nipin napin taidan kuulua syntymäaikani perusteella.

Eikö tuohon aikaan tullut myös telkasta se Beavis & Buttheadin spin-off piirretty "Daria"? Siinähän Daria oli just sellainen luuseri, ei-suosittu ja erilainen. Kaverinsakin oli taiteellinen tyyppi. Darialla oli rillit, hän ei ollut muodikas, hän ei osannut pallopelejä ja hän oli sellainen sarkastinen älykkö.

Joo, muistan Darian. Daria Morgendorffer ja hänen kaverinsa Jane Lane. Hauska sarja.

Muistan aina, kun grunge tuli Suomeen 90-luvun alussa Nirvanan, Pearl Jamin ja muiden sen tyylisten bändien mukana. Pukeutumistyylinä oli tytöillä kirppikseltä ostetun näköinen mekko, flanelliruutupaita vyötärölle sidottuna ja maihinnousukengät, joiden nauhoja ei ollut solmittu, renttuinen kerrospukeutuminen.

Asenne oli flegmaattinen "ei voisi vähempää kiinnostaa". Yhtäkkiä oli coolia, ettei osannut pesiksen sääntöjä ja oli "looseri". Koulukiusaaminen nähtiin neuroottisten nillittäjien hommana, joka ei kiinnostanut "cooleja loosereita"...

Grunge on ainoa nuorisokulttuuri, joka on aidosti viehättänyt minua. En oikeasti ajatellut, ettei millään ole mitään väliä, mutta tuolla asenteella oli myönteisiä seurauksia kouluyhteisössä.

Grunge oli sukupolven X juttu, johon itsekin nipin napin taidan kuulua syntymäaikani perusteella.

Yhtä aikaa. Jotkut vieraista eivät tahdo syödä jompaa kumpaa, mutta haluavat silti istua pöytään samaan aikaan kuin muut.

Jos juhlissa tarjotaan lämmin ateria ja kaikki oletusarvoisesti syövät, niin silloin minusta on taas parempi, että makeat tarjotaan vasta jälkiruoaksi.

Kuvitelmissani he ovat epämääräisiä hahmoja, ei siis mitään tarkkoja piirteitä. Summittainen pituus ja hiustenväri sekä pukeutumistyyli, jotka aika usein kerrotaan, ovat paikallaan. Jos myöhemmin tulee uutta tai kuvitelmiini nähden ristiriitaista tietoa, minulle ei ole stressaavaa muokata kuvitelmaani – oikeastaan muutokset mielikuvissani tapahtuvat automaattisesti.

Ajattelen erittäin visuaalisesti, mutta kuvittelemani maailma on häilyväinen, eteerinen, jatkuvasti valmis muuttumaan.