Faith

Vierailija kirjoitti:

Onko poikkeuksellista kokea, että oma persoonallisuus muodostuu kahdesta hyvin erilaisesta osasta? Toinen osa on aikuinen ja toimiva. Toinen osa tuntuu nuoremmalta ja kokee hyvin voimakkaita kielteisiltä tuntuvia tunteita ja ajattelee hyvin mustavalkoisesti. Vaikeissa tilanteissa tämä nuoremmalta tuntuva persoonallisuuden osa yleensä aktivoituu.

Ei se varmaan poikkeuksellista ole. Minulla itselläni on ainakin joskus ollut tuollaista taipumusta, mutta toisaalta en ole kokenut persoonallisuuden jakautumista siihen liittyen. Olen kokenut vain, että tietyn tyyppisissä, stressaavissa ja ahdistavissa tilanteissa olen avuttomampi kuin mihin faktisesti pystyisin, jos rauhoittuisin ja arvioisin tilanteen rationaalisesti (tässä voi kehittyä, jos yrittää). Olen myös muissa, ihan terveissä aikuisissa ihmisissä havainnut samanlaista taipumusta, kun tilanne on stressaava, joten siksi en pidä sitä poikkeuksellisena.

En kyllä ole ihan varma, puhunko samasta asiasta kuin ketjun muut kirjoittajat.

Oletteko laskeneet, olisiko osa-aikainen työ kannattavaa?

Kristityn ylin auktoriteetti on Ra.amatussa itsensä ja tahtonsa ilmaissut Ju.mala eikä jollain tietyllä hierarkian johtopaikalla istuva luotu ja langennut ihminen. Tai siis näin pitäisi olla.

Toisaalta kristittyjen yhteiselo toimii parhaiten hyvässä järjestyksessä (niin kuin muutkin organisaatiot) ja sen takia hierarkiaa tarvitaan. Jum.alan sanaa vasten testataan, onko joku ihminen sopiva johtamaan vai ei.

Olen tästä samaa mieltä Emma Karin kanssa. Minusta peruskoulu pitäisi tehdä vähän helpommaksi ja mukavammaksi lapsille. Lasten ja nuorten yksilöllisiä tarpeita pitäisi myös kuunnella ja toteuttaa vähän enemmän.

Minullekin tuli mieleen lyhyt hotellireissu johonkin vieraaseen kaupunkiin, illalla ravintola ja sen jälkeen teatteri/konsertti. Mieleenpainuvan tapahtuman ei tarvitse olla jotain hurjaa, vaan esim. itse tykkäisin enemmän tuollaisesta mukavasta vaihtoehdosta.