Faith

Uskon myös, että resurssien takia. Yksi vähättelyn muoto on, että fyysisiin oireisiin tarjotaan ihan viimeiseen asti psyykkisiä selityksiä, ettei tarvitsisi laittaa lähetettä kalliiseen tutkimukseen tai hoitoon. Tällaisen takia diagnoosin saaminen saattaa viivästyä ja potilas joutuu kärsimään turhaan epätietoisuudesta ja hoitamattomien oireiden takia.

Minulla ei ole kokemusta teinien kasvattamisesta, mutta takavarikoille antaisin raukeamisajan, eli esim. että takavarikko kestää huomisaamuun tms. En takavarikoisi pitkäksi aikaa, koska netissä oleminen saattaa olla tärkeä rentoutumiskeino masentuneelle ja ahdistuneelle nuorelle.

edit: raukeamisajan ilmoittaminen on minusta siis parempi kuin epämääräinen "kunnes koulunkäynti alkaa taas maittaa" tms.

Vielä 1970-luvulla oli neurologiassa käytössä tutkimus nimeltä pneumoenkefalografia, joka oli todella epämiellyttävä ja kivulias. Myöhemmin sen korvasi muut, paremmat ja kivuttomat aivojen kuvantamistutkimukset.

Pneumoenkefalografiassa suurin osa potilaan aivo-selkäydinnesteestä poistettiin ensin selkäydinpunktiossa ja korvattiin ilmalla, heliumilla tai hapella näkyvyyden parantamiseksi aivojen kuvauksessa. Se aiheutti päänsärkyä ja voimakasta oksentamista. Sen jälkeen, varsinaisen kuvauksen aikana, laite vielä pyöritteli siihen sidottua potilasta eri asentoihin, mikä lisäsi pahoinvointia yms. Usein pahoinvointi jatkui pitkään toimenpiteen jälkeen. Joskus tutkimus tehtiin anestesiassa noiden oireiden välttämiseksi.

Manaaja-elokuvassa on kohtaus, jossa sille tytölle tehtiin pneumoenkefalografia.

Onneksi sitä ei enää tarvitse tehdä.

Tykkäsin päiväretkistä linja-autolla. Mieleeni on jäänyt kivana luokkaretkenä reissu kasvitieteelliseen puutarhaan yläasteella. Matkalle sai ottaa karkkia. Lähdettiin koululta ruokailun jälkeen.

Meillä oli ala-asteella pitempikin luokkaretki, jolla oltiin muutama yö, mutta se ei ollut yhtä kiva minusta.

Vierailija kirjoitti:

Mikä/mitkä viihteen alalajeista ei sytytä sinua, vaikka kuinka yrittäisit? Minä tykkään pääsääntöisesti monenlaisesta viihteestä, mutta muutamat viihteen genret ei kolahda.

Esimerkiksi nämä eivät iske: stand up, vatsastapuhuminen, jonglööraus, Duudsonien touhut (räjäyttelyt ja itsensä satuttaminen räkänaurun saattelemana), miimikot, runonlausunta, taikatemput, (suomi-)rap-musiikki, burleski, imitoiminen.

Entä sinulla? Kun kaveri tai puoliso ehdottaa illanvieton kohteeksi teatteria, balettia, oopperaa, hevikonserttia, stand up -showta, runoiltaa, sinfoniakonserttia, monologia, sirkusta, improa, tms, lähdetkö innolla vai kieltäydytkö kohteliaasti?

Ainakaan nuo boldatut eivät viihdytä minua yleensä.

Peukalosääntö minulla on se, että en viihdy missään, missä on vaara, että yleisön pitää osallistua tavalla tai toisella. En myöskään viihdy kivun tai sen riskin tms. äärellä.

Tykkään siitä, että ammattitaitoiset ihmiset (esim. käsikirjoittajat, näyttelijät, balettitanssijat) ovat valmistaneet huolellisesti esityksen, jota yleisö saa vain katsella rauhassa.