Faith

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se Zelda oli kammottava 😨

Olen nähnyt elokuvan muutaman kerran ja lukenut kirjankin. Kaikkein kammottavimpana jäi mieleen tosiaan se Zelda. Siis se kohta jossa kerrotaan päivästä jolloin Zelda kuoli. Se rutiseva luurankomainen selkäranka, nariseva ääni kutsuen Rachelia ja kuolinkorina jäi pitkäksi aikaa kummittelemaan nuoren tytön mieleen. Mutta tykkäsin molemmista, kirjasta ja elokuvasta. Olin iloinen että päätin lukea kirjan elokuvan katsomisen jälkeen koska siinä selitetään paremmin se mikä voima sai perheen isän palaamaan hautausmaalle uudelleen ja uudelleen vaikka aiemmat yritykset eivät menneet ihan nappiin.

En muista elokuvasta oikeastaan muuta kuin sen Zeldan. Voisikin taas pitkästä aikaa sen katsoa.

Monet 80-luvun (ja 90-luvun alun) kauhuelokuvat ovat jotenkin naiivisti kerrottuja ja usein lapsen näkökulma on keskeinen, mutta niissä on oma nostalginen hohtonsa.

Olen itse taipuvainen vitkuttelemaan lievästi ahdistavissa asioissa sillä seurauksella, että ahdistus kasvaa (ja toimeen tarttuminen tulee entistä vaikeammaksi).

Ainoa asia, joka on oikeasti auttanut ja jonka olen pitänyt elämässäni, on "yhden minuutin periaate". Sen mukaan ikävältä tuntuvaa asiaa tulee tehdä vain yhden minuutin ajan (voi katsoa ihan kellosta ajan). Kun on minuutti täynnä, tekemisen saa lopettaa. Käytännössä tehtävän tekemistä kuitenkin jatkaa vielä vähän pitempään, jolloin on jo saanut aikaiseksi jotain, ja tarvittaessa tehtävään on myöhemmin helpompi palata, kun alku on valmis. Toimeen tarttuminen on se vaikein vaihe – tämä periaate helpottaa juuri sitä. Periaate perustuu japanilaiseen viisausperinteeseen.

Toinen, erityisesti tuohon sähköpostiviestin muotoilemisen ahdistavuuteen auttava asia on, että vaihtaa kokonaan suhtautumistapaa rempseämmäksi ja ajattelee ihan rationaalisesti, ettei maailma siihen kaadu, jos on välillä vaikka vähän lakonisempi ilmaisultaan. Ja jos vastaanottaja ei esim. ymmärrä jotain kohtaa, hän voi kysyä tarkennusta. Sellaista tapahtuu koko ajan ihmisten välisessä viestinnässä, koska ei ihmisillä ole aikaa hioa jokaista lausetta täydelliseksi.

Lämpöasteita on vielä päivisin yli kymmenen eikä tuulekaan kovin paljoa. Käytän vielä samaa takkia kuin viileämpinä kesäpäivinä (joita ei ollut viime kesänä montaa) eli ohuesti vuorattua kangastakkia. Nyt syksyllä laitan alle pitkähihaisen paidan / neuletakin.

Seuraava askel on (päivän korkeimman lämpötilan laskiessa alle 10:een), että otan sormikkaat käyttöön.

:)

Ap. kertoi itsestään, elämästään ja ajatuksistaan hyvin niukasti, mutta jos vastaan omasta puolestani, niin en en hahmota sitä tuolla tavalla, että onko elämäni "elämisen arvoista", vaan ajattelen, että olipa elämäni millaista vain, se on elettävä koska ei sitä omasta päätöksestä lopettaakaan saa.

Elämäni perusta on usko J.u.malaan, ja uskon elämäni jatkuvan kuoleman jälkeen. Tämänpuoleisessa elämässä, esim. juuri nyt, en ole hullaannuttavan onnellinen, mutta en myöskään hirvittävän onneton.

Vierailija kirjoitti:

Vai onnellisesti naimisissa - ja ukko menee silti pettämään? Eiköhän se mies ole se suurin syypää tässäkin casessa. ;)

Näin on. Uskoton puoliso on syyllinen aviorikokseen.