Faith

Geenit vaikuttavat paljon: altistavat sairauksille ja joskus suoraan aiheuttavat niitä, geenit myös vaikuttavat jossain määrin esim. palautumiseen vastoinkäymisistä, fyysiseen staminaan ja ongelmanratkaisukykyyn.

Voipulla, monet kuivakakut, esim. maustekakku, ja tuoreen pullapitkon siivu. Varsinkin kaksi viimeksi mainittua kahvin kanssa.

edit: tuore munkkirinkilä on tosi hyvä myös

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Se millä tavalla kertoo vaikeuksista on varmaan aika usein se ratkaiseva tekijä. Jos kertoo olevansa sairas tai käyneensä juuri läpi avioeron, niin tieto sinänsä tuskin aiheuttaa hylkäämisen ja torjunnan kovin usein, ainakaan toivottavasti.

Mutta jos tyyli on jankuttava ja ns. tilittävä ja samat asiat käydään läpi kymmeniä kertoja vaikkapa 2 tunnin mittaisen puhelun aikana, toinen voi ihan ymmärrettävästi kokea puhelun / seuran kuormittavaksi.

Ihmiset ovat myös erilaisia sen suhteen, miten käsittelevät vaikeuksiaan. Toiset käsittelevät ne sosiaalisesti, toiset sisäisesti. Ei tuo mikään mustavalkoinen jako ole tietenkään, vaan paljon riippuu henkilökemioista, vaikeuksien laadusta ja tilanteista.

Tunnen ihmisiä, jotka tyypillisesti kaipaavat seuraa, kun heillä on mielipahaa. Itse taas tyypillisesti vetäydyn silloin yksinäisyyteen. Aloittajan kysymykseen tämä liittyy siten, että ihanteellista kai olisi, että sosiaaliset ongelmien käsittelijät tilittäisivät toisilleen.

Jos on riittävän pahoiksi tabuiksi miellettyjä asioita kerrottavana, niin jo niistä maininnan jälkeen joudut käyttämään aikasi kuulijan rauhoitteluun. Se on raskas kokemus vaikeita asioita kokeneelle.

Joo, tuollaistakin tapahtuu ja se on todella surullista. Sillä tavalla rajut traumaattiset kokemukset voivat eristää. Olen kuullut, että jopa ammattiauttaja saattaa ilmaista neuvottomuutta kokemuksen edessä. Lopulta traumatisoitunut voi päätellä, että on parempi ettei hae apua ollenkaan.

Se millä tavalla kertoo vaikeuksista on varmaan aika usein se ratkaiseva tekijä. Jos kertoo olevansa sairas tai käyneensä juuri läpi avioeron, niin tieto sinänsä tuskin aiheuttaa hylkäämisen ja torjunnan kovin usein, ainakaan toivottavasti.

Mutta jos tyyli on jankuttava ja ns. tilittävä ja samat asiat käydään läpi kymmeniä kertoja vaikkapa 2 tunnin mittaisen puhelun aikana, toinen voi ihan ymmärrettävästi kokea puhelun / seuran kuormittavaksi.

Ihmiset ovat myös erilaisia sen suhteen, miten käsittelevät vaikeuksiaan. Toiset käsittelevät ne sosiaalisesti, toiset sisäisesti. Ei tuo mikään mustavalkoinen jako ole tietenkään, vaan paljon riippuu henkilökemioista, vaikeuksien laadusta ja tilanteista.

Tunnen ihmisiä, jotka tyypillisesti kaipaavat seuraa, kun heillä on mielipahaa. Itse taas tyypillisesti vetäydyn silloin yksinäisyyteen. Aloittajan kysymykseen tämä liittyy siten, että ihanteellista kai olisi, että sosiaaliset ongelmien käsittelijät tilittäisivät toisilleen.

Olen tiskanut ja äsken tein suklaakakun, joka on nyt uunissa.