Faith

Vierailija kirjoitti:

Juu, kyllä Ruma Ankanpoikanen tulkitaan pinnallisesti usein ja yleensä. Sanomahan on, että lähes kuka tahansa on epäsuotuisissa oloissa ruma, sopimaton, ei täytä vaatimuksia. Oikeassa kontekstissa hän voi olla laatuyksilö, kauneus (ja joskus kaikki muukin) kun on katsojan silmissä.  Ruma Ankanpoikanen yrittää parhaansa ollakseen hyvä ja kunnollinen ankka, mutta hän ei oikein sovi muottiin, ja jos ankkana jossain pärjääkin, ei sisäisesti ole kuitenkaan itse tyytyväinen. Sitten Ruma Ankanpoikanen näkee joutsenia, vähän eri sorttisia lintuja kuin ankka, ja tajuaa, että enhän minä ole ankka, minähän olenkin joutsen.

ANdersenin oma 'rumuus' oli tietysti homoseksuaalisuus, hän yritti varmasti olla kunnollinen ja hyvä hetero, eikä ymmärtänyt nuorena, miksi oli niin outo ja onneton. Tavattuaan muita homoseksuaaleja, hän tajusi oman ominaislaatunsa, tajusi olevansa siinä omassa porukassa kaunis ja haluttukin, heterona hän olisi ikuisesti 'ruma' ja sopimaton.

Eihän Andersen ollut homoseksuaali. Wikipediakin sanoo mm.: "Kuninkaallisen teatterin johtokunnan jäsen Jonas Collin hankki Andersenille stipendin ja vapaaoppilaspaikan Slagelsen latinakouluun. Andersen ystävystyi Collinin ja hänen poikansa kanssa ja rakastui tytär Louise Colliniin." ja: "Andersen rakastui onnettomasti kesällä 1830 opiskelutoverinsa sisareen." Sekä: "Andersen rakastui vuonna 1840 nuoreen ruotsalaiseen oopperalaulajaan Jenny Lindiin. Hän ei saanut Lindiltä vastakaikua, ja he jäivät vain ystäviksi."

Andersen oli siis Wikipedian perusteella hetero, jonka rakkauselämä tosin oli onnetonta.

Otsikon perusteella luulin, että ap. haluaa kirjoittaa romaanin ja kysee ehdotuksia erilaisista kielletyn rakkauden asetelmista.

Ei hän minusta tuossakaan kuvassa mummolta näytä, mutta näyttää kyllä siltä, että on kärsinyt uniongelmista. En ihmettelisi sitä, kun pienten lasten lisäksi hänen elämäänsä kuuluu jatkuva, varmasti stressaava esillä oleminen.

Olen saanut vaikutelman, että Catherine on tosi tunnollinen, muttei luontainen esiintyjä. Uskon hänen ja Williamin menneen naimisiin rakkaudesta (eikä sen takia, että Catherine olisi erityisen hyvä edustus- ja seurapiirivaimo). Sillä rakkaudella on hintansa :)

Ottaisin asian kahden kesken puheeksi, ja jos se ei auta, niin varmaan koettaisin keventää "jouluvastaisen" seuralaisen valituksia sympaattisella huumorilla. Siten lapsetkin ymmärtäisivät, ettei valituksia tarvitse ottaa vakavasti. Ihme kyllä, jos aikuinen ihminen ei voi muun perheen takia hillitä tunnelmaa latistavaa käytöstään.

Ennen (80-luvulla) oli paremmat irtokarkit. Joitain niistä muistelen kaiholla (esim. salmiakkimantelit, voikalypsot, dynamiittipötköt, krokotiilinkyyneleet ja mansikkaluut, heh). Tosin minusta markettien irtokarkkivalikoimissa on joitain ihan hyviä.