Faith

Jouluruoat tuovat muistoja lapsuuden ihanista jouluista. Olen "joulunviettokonservatiivi": haluaisin että kaikki tehdään aina samalla tavalla kuin lapsuusjouluinani 80-luvulla. Myös jouluruokien syöminen perustuu minulla enemmän tähän kuin siihen, että ne olisivat lempiruokiani (eivät ole).

Joistain joulusyömisistä tykkään oikeasti: esim. lanttulaatikosta ja sienisalaatista, tähtitortuista ja taatelikakusta...

Sama pätee musiikkiin. Muut perheenjäseneni ovat alkaneet suosia vanhoja, englanninkielisiä jazz-tyyppisiä joululauluja, mutta minä haluaisin edelleen kuunnella suomalaisia joululauluja omasta lapsuudestani :D

Olin ala-asteella, inhosin ja pelkäsin käydä koulua. Tähän aikaan vuodesta vuonna 1989 tosin oli kivaa, kun joulu ja joululoma oli tulossa. Tasan 29 vuotta sitten lauantaina tähän aikaan varmaankin piirtelimme siskoni kanssa joulukortteja sukulaisille ja kuuntelimme radiota. Me lapset aloitimme omat jouluvalmistelumme varhain joka vuosi.

Samoin v. 1989 kesäloma oli ihana. Kesäkuussa teimme perheen kanssa ison autoreissun ympäri Suomea. Vietimme paljon aikaa maaseudulla isovanhempiemme luona, ja myös minun ja siskoni kavereita oli mukana siellä harva se viikko.

Siitä pakkauksesta? Sekin on ihan ok, mutta jauheliha sen sisällä ("parempi naudan jauheliha") on mielestäni tuoksultaan ja maultaan parempaa kuin muut jauhelihat.

nukka kirjoitti:

Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.

Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä.

Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.

Hellyyttävää. Hän varmaan rakastaa lapsenlastaan valtavasti. Toivottavasti mummo alkaa vähitellen ymmärtää, että te vanhempina päätätte vauvan asioista.

Erilaisten rasvaisten kalojen syöminen säännöllisesti pari kertaa viikossa kuulemma auttaa, eli lohta, tonnikalaa ja sardiinia... Tai kalaöljykapseleiden käyttö.