Faith

Vierailija kirjoitti:

Eivät pakota, houkuttelevat vain.

Joskus se on enemmän kuin houkuttelua: manipulointia, kohteen ystävällisyyttä hyödyntävää taivuttelua.

Minun esim. on mahdotonta lyödä luuria korvaan silloin harvoin, kun erehdyn vastaamaan puhelinmyyjälle. On kiusallista joutua kolme, neljä kertaa sanomaan "ei kiitos", kun jo puhelun alussa tietää varmuudella, ettei tule ostamaan mitään. Aina tulee uusi, parempi tarjous: "No entä kiinnostaisko sua sitten tällainen...".

Hyvä jos puhelinmyynti tullaan kieltämään ilman erillistä pyyntöä vastaanottaa soittoja.

Psykologisesti se voi pitää paikkaansa jossain määrin: jos on itse esim. hymyilevä ja hyväntuulinen ihmisten parissa kulkiessaan, saa yleensä enemmän hymyä ja hyväntuulista suhtautumista muilta (tosin jotakuta saattaa hyväntuulisuus ärsyttääkin). Solutasolla aivojen peilisolut reagoivat toisen ihmisen eleisiin samalla tavoin.

Yleensä "vetovoiman laista" puhuttaessa kuitenkin tarkoitetaan sitä new age -uskomusta. Mihinkään tieteellisesti selittämättömään universumin eli luomakunnan sisäiseen lainalaisuuteen, jossa saman kaltaiset vetävät toisiaan puoleensa en usko.

On moniakin kohtaamisia. Yksi vahvasti mieleen jäänyt on lapsuudestani 80-luvun lopulta.

Olin silloin n. 10-vuotias ja muistaakseni oli hiihtoloma. Olin äitini kanssa ostoksilla. Istuin jollain tuolilla tai reunuksella ja odotin äitiäni, joka oli mennyt kassajonoon. Liikkeessä oli pikkulapsille tarkoitettu kolikolla toimiva laite, eläinhahmo jolla sai ratsastaa, ja joku pieni tyttö koko ajan meni uudestaan siihen laitteeseen, ja aina laite alkoi soittaa tiettyä tunnettua melodian pätkää (joka myöhemmin on paljastunut Camptown Races -nimiseksi vanhaksi melodiaksi).

Mutta se olennaisin osa: paikalla oli myös suunnilleen ikäiseni poika, jolla oli vaaleat, laineikkaat hiukset ja tumma luomi toisessa poskessa, isot silmät. Poika katsoi minuun monta kertaa ja hymyili kauniisti. Meitä molempia huvitti, että pikkutyttö aina vain uudestaan laittoi kolikon laitteeseen ja melodia alkoi koko ajan uudestaan.

Olen muistanut pojan ja hänen hymynsä läpi elämäni, ja jostain syystä minusta on aina tuntunut, että siihen on joku mystinen syy, miksi hetki on tallentunut muistiini.

Odotan kevättä ja pääsiäistä sekä alkukesää. Odotan Taivaaseen pääsemistä (kuolemista sinänsä en odota). Odotan Jeesuksen paluuta, jos se tapahtuisi ennen kuin siirryn ajasta ikuisuuteen.

Perheemme kissa on jo nukkunut pois, mutta se olisi ollut ihmisenä nöyrä ja sopeutuva flegmaatikko, joka nauttii elämän pienistä iloista. Elämänkoululainen sanan myönteisessä merkityksessä.

Kissamme putosi nuorena kerrostalon 7. kerroksesta, mutta kuntoutui ja eli loppuelämänsä vapaana kissana omakotitaloalueella.