Faith

On se tökeröä. Perheenjäseneltä se ei minusta kuitenkaan ole yhtä tökeröä kuin vaikka tuttavalta, työkaverilta tai jopa vieraalta, jolla on sama piirre.

Riippuu ehkä mt-ongelman laadusta?

Toisaalta korkean älykkyyden ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön välillä on tutkitusti yhteys: https://www.tekniikkatalous.fi/tiede/tuore-tutkimus-vahvistaa-korkealla…

Mutta toisaalta:

"Yleisen uskomuksen mukaan älykäs ihminen altistuu helpommin mielenterveyden häiriöille, kuten masennukselle ja itsetuhoiselle käyttäytymiselle. Tämä on kuitenkin osoittautunut täysin päinvastaiseksi: mitä korkeampi on yleisälykkyys lapsuudessa tai murrosiässä, sitä pienempi riski on sairastua myöhemmin esimerkiksi masennukseen, skitsofreniaan, päihderiippuvuuteen tai persoonallisuushäiriöihin, Lääkärilehti kertoo." https://www.ksml.fi/kotimaa/L%C3%A4%C3%A4k%C3%A4rilehti-%C3%84lykkyys-s…

Minusta melkein kaikkien ap:n mainitsemien ilmiöiden kohdalla on havaittavissa kahtiajakoa eli toisaalta myös ilmiöitä kritisoivat näkökulmat ovat esillä.

Yhdysvalloissa jo pitkään käynnissä ollut "culture war" eli raju polarisoituminen arvokysymyksissä ja siinä, mihin suuntaan maata halutaan rakentaa sekä eri tavoin ajattelevien näkeminen pelkkänä vastapuolena, jota voi halveerata ja loata, on suunta, johon en haluaisi Suomen menevän. Ymmärsin presidentti Niinistön puheenvuoron tolkun ihmisyydestä herättelyksi tällaisesta polarisoivasta ajattelusta.

Tuo perfektionismi on varmaan yksi tärkeä tekijä, miksi et edes yritä, vaan mieluummin ajelehdit haavemaailmaan, jossa kaikki on täydellisesti. Täydellisyydentavoittelu voi johtaa siihen, että koska tiedostaa, ettei saisi kuitenkaan aikaiseksi täydellistä, niin sitten ei yritä ollenkaan.

Kuten 8 ehdotti, pakonomainen haaveileminen voi varmaan johtua myös ongelmista oman identiteetin kanssa. Ei hyväksy itseään sellaisena kuin on reaalitodellisuudessa. Haavemaailmassa pystyy olemaan itse sellainen kuin haluaa.

Tuohon perfektionismiin ei varmaan auta muu kuin aloittaa yrittäminen ja tekeminen pienin askelin, siedättää itsensä keskeneräisyydelle ja virheille pienissä erissä.

Vierailija kirjoitti:

Se tarkoittaa sitä, että ei hyväksy omaa osuuttaan omissa epåonnistumisissaan, vaan syyttää niistä aina muita. Sitten lakkaa edes yrittämästä, koska joku pilaa homman aina.

Tuo on aika hyvä näkökulma. Se, että näkee itsensä ainaisena uhrina.

Minusta katkeruus voi ilmetä myös siten, että syyttömänä osapuolena (jolloin omaa osuutta johonkn tekoon ei ole) ei anna anteeksi sille, jonka vahingoittamaksi on joutunut sekä syyttää tätä kaikesta muustakin pieleenmenneestä. Tavallaan jää jumiin siihen menneisyyden kokemukseen ja se antaa merkityksen – kielteisen merkityksen – kaikelle muulle.

Katkera ihminen ei anna anteeksi väärää tekoa toiselle, koska luulee, että anteeksianto on vääryydelle periksi antamista, vaikka se päinvastoin sinetöi teon vääräksi, mutta anteeksi annetuksi ja irrottaa, vapauttaa siitä.