Faith

Vierailija kirjoitti:

Henkisesti raskaampaa on pohtia kirjeen sisältöä peläten pahinta kuin avaamalla kirjeen saat selvyyden tilanteeseen, oli se sitten hyvä tai huono eli avaat nyt kirjeen.

Tämä on totta. Varsinkin tuon tyyppisessä tilanteessa, jossa vuokra on maksamatta, välttely on paljon raskaampaa henkisesti kuin mahdollisesti huonon uutisen vastaanottaminen.

Jos päätös on kielteinen, siitä voi ottaa seuraavan askeleen eli pyytää vuokranantajalta lisäaikaa ja jo huomenna voi vaikka mennä Kelan toimistolle selvittämään tilannetta.

Jos kirjettä ei avaa, piina jatkuu vielä huomennakin ja ylihuomenna jne.

Kyllä sen pitäisi näkyä ainakin puhkeamattomana magneettikuvassa. Lisätutkimuksena käytetään MRA-kuvausta eli magneettikuvausta, joka keskittyy erityisesti verisuonistoon.

Näin sanotaan ainakin tässä englanninkielisessä artikkelissa: https://www.nhs.uk/conditions/brain-aneurysm/diagnosis/

Ei täydellistä maata Euroopassa olekaan, mutta jos Suomea ei saisi valita, niin Norja voisi olla hyvä.

En ole koskaan tehnyt. Voi olla, että sillä tavalla olisin aikaansaavampi. Toisaalta luultavasti 5 vuoden aikana tapahtuisi jotain odottamatonta ja suunnitelmassa pysyminen ei onnistuisi.

Kun olisin siihen asti hahmottanut tulevaisuuden viisivuotissuunnitelman mukaisesti, odottamattoman tapahtuman aiheuttama epävarmuuden kokemus olisi kontrastin takia varmaan suurempi kuin siinä tapauksessa, ettei mitään viisivuotissuunnitelmaa koskaan olisi ollutkaan?

Vuokralla asuminen tarkoittaa minulle huolettomuutta ja vapautta.

Kun annan ajatuksen virrata vapaasti, ensimmäiset mielikuvani suomalaisuudesta liittyvät luontoon siten kuin se on kuvattu Aleksis Kiven runoissa ja esim. Ilmari Kiannon romaanin Punainen viiva alussa (romaani alkaa luontokuvauksella talviunille käyvästä karhusta ja muistaakseni päättyy kuvaukseen, jossa karhu herää uuteen kevääseen).

Vaikka suomalaisessa kulttuurissa näkyy eurooppalainen, antiikin kreikkalainen rationalismi, en pääse siitä mielikuvasta, että suomalaisuus on samalla omintakeista ja "metsäistä".

Suomalainen järkevyys on vahvasti käytännöllisyyttä ja kohtuullisuutta, mikä viittaa siihen, että järjen käyttö on opittu erämaan armoilla eikä oppikirjoista. Täällä melkein paheksutaan suuria juttuja, suuria sanoja ja pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

Suomessa arvostetaan yksityisyyttä ja vastustetaan small talkia, ja nämäkin voimistavat mielikuvia "metsäisyydestä".