Faith

Voihan muuttaminen auttaa, jos jatkuvasti näkee ympäristössä ikäviä asioita tai ei näe mitään mitä pitää kauniina ja mieluisana. Jos ahdistus taas on alkanut jo ennen muuttoa nykyiseen paikkaan, niin ongelma lienee jossain muualla.

Toisaalta sellainenkin on mahdollista, että ahdistus on alkanut aikoinaan jostain muusta syystä, mutta jatkuu epämieluisan ympäristön takia.

Joka tapauksessa minusta kannattaa muuttaa sellaiselle asuinalueelle, joka miellyttää itseä vähän enemmän, koska kotona vietetään kuitenkin suurin osa elämästä.

Ehkä se ketju ei liity rikollisuuteen sinänsä, vaan materialismiin, omahyväisyyteen ja näyttämisenhaluun, ja sitten nämä piirteet ovat yleisempiä rikollisten keskuudessa. Kultakääty kaulassa on yksinkertainen tapa näyttää, että on rahaa.

Tykkään paljon erilaisista juustoista, mutta vuohenjuustoa en voi sietää.

Joskus opiskelijana ostin nälkäisenä herkullisen näköisen valmispastakastikkeen, joka olikin niin pahaa etten pystynyt syömään. Kastikkeessa oli pecorino romano -vuohenjuustoa.

Lampaanlihassa on vähän samanlainen maku, mutta siitä aloin tykätä parikymppisenä. En usko että koskaan alan tykätä vuohenmaitotuotteista.

Vierailija kirjoitti:

Se, mikä nyt on köyhyyttä, oli normaalia arkea vielä 70-luvulla. Ja saisi olla nytkin. Mutta ymmärrän, että pahalta se tuntuu ja köyhältäkin, kun ei mihinkään ylimääräiseen ole varaa. Lastemme ollessa koululaisia, itkin usein kun lapset kysyivät, että milloin me mennään jonnekin lomamatkalle, kun kaikki luokkakaverit olivat taas lomalla olleet ties missä. Samoin tuli itku, kun opelta tuli viestiä, että nyt pitää olla ensi viikolla sukset, luistimet tms. ja ei ollut ikinä varaa ostaa uusia. Onneksi on kirpparit ja meidän urheiluvälinekaupassa on myytävänä käytettyjä luistimia. Lapset kävi ilmaisissa kerhoissa, lomalla käytiin peräti uimahallissa uimassa ja kesällä tehtiin retkiä lähiseudulle.

Kaikesta huolimatta meidän lapset sanoo nyt aikuisena, että heillä oli niin onnellinen lapsuus, kun tehtiin aina kaikkea kivaa yhdessä. Leivottiin, askarreltiin, pelattiin lautapelejä, luettiin jne. Ja hyvinhän nuo on onneksi pärjänneet ja paikkansa löytäneet. Lohdutan itseäni ajattelemalla, että meillä elettiin ekosti jo ennenkuin siitä höyryttiin tähän malliin kuin nykyään. 

En ole köyhästä perheestä, mutta minullakin parhaat lapsuusmuistot ovat yhteisistä hetkistä ja ilmaisista puuhista.

Parhaat lapsuuteni matkatkin olivat Suomen sisäisiä kesälomareissuja ja mökkilomia (vuokramökillä) eivätkä ulkomaanmatkat. Kaikkeen matkailuun toki tarvitsee jonkin verran rahaa, Suomen sisälläkin. Minusta vähävaraisille lapsiperheille voisikin antaa jonkin kesälomarahan.

Lapsuuden kaveripiirissäni pitkälle teini-ikään asti ei ikinä puhuttu perheen taloudellisista asioista eikä vertailtu vaatteiden ja tavaroiden hintoja tms. 

Erikoista on, että isosiskoni kaveripiirissä vertailtiin (siis jo ala-asteiässä) ja siitä tuli riitojakin, joita selviteltiin kotona, ja siskoni usein esitti pyyntöjä, millaisia merkkivaatteita pitäisi hankkia. Ikätovereiden suhtautuminen vaikuttaa tässä paljon.

 En ole fani, mutta mm. Chiquitita, I Have a Dream ja Fernando ovat hyviä kappaleita.

Se on kyllä totta, mitä joku edellä sanoi, että ABBAlla ei ole varsinaisesti huonoja kappaleita. Joskus teininä kuuntelin ABBAn levyjä ja muistan, ettei koskaan tarvinnut kelata (kuuntelin kaseteilta), vaan kaikki laulut olivat heti ensi kuulemalta mieleenpainuvia ja hauskoja. En kuitenkaan ole suuri discon ja popin ystävä.