Faith

Vierailija kirjoitti:

On tästä sikäli hyvä keskustella, että joku toinen voi ymmärtää lähteä aikaisemmin epäterveestä suhteesta. Tunnistaa merkit, ymmärtää että ei ole normaalia raivota unohtuneesta mehusta. 

Minäkin ajattelin tuota linkin juttua lukiessani tietyissä kohdissa, että moni varsinkin nuori ihminen voi hyötyä tämän kokemuksen jakamisesta. Ei pelkästään nuori rakastunut nainen, vaan myös moni esim. päihdeongelmainen mies saattaa pysähtyä miettimään elämäänsä.

Jotkut ovat ketjussa sanoneet, että näistä asioista on väärin keskustella, kun liiton toinen osapuoli on kuollut eikä voi puolustautua, mutta en usko, että ex-vaimo on keksinyt näitä asioita. Useimmat varmaan ymmärtävät senkin, että parisuhteessa on aina kaksi osapuolta. Jotain hyvääkin Tony Halmeessa puolisona täytyi olla, kun Katja pariin kertaan palasi suhteeseen.

Lisäksi niitä syitä, jotka ovat varmaankin olleet myötävaikuttamassa Halmeen henkisiin ongelmiin (rikkinäinen lapsuus) on myös käsitelty julkisuudessa, joten ei Halmetta ole demonisoitu mielestäni.

Itsem urha ja sen yrittäminen ei ole Suomen laissa enää rikos, mutta on se silti väärin.

Yhteiskunta pyrkii erilaisin väliintuloin estämään itsem urhia, jopa pakkokeinoin.

Minulle tulisi mieleen, että ehkä hänelle on tärkeämpää seurustelevan status kuin itse seurustelusuhde ja -kumppani. Se on ymmärrettävää, että aina välillä haluaa tavata kavereita ja sukulaisia, mutta jos nämä aina kiilaavat seurustelukumppanin edelle, tuollainen tulisi mieleen.

Kauneus ei ole taiteen välttämätön kriteeri (määritelläänpä kauneus tässä subjektiiviseksi tai tiettyjen mittasuhteiden mukaisuudeksi). Minusta taiteen välttämättömiä kriteerejä ovat teoksen synty luovan prosessin kautta, se että tekijä pitää sitä taiteena ja se, että se koskettaa vastaanottajaa (edes osaa vastaanottajista). Koskettaminen eli tunteiden ja ajatusten herättäminen voi tapahtua monenlaisia reittejä pitkin.

Esimerkkinä viimeksi mainitusta... Katsoin joitain viikkoja sitten Youtube-videon, jonka tekijä kritisoi nykytaidetta sen rumuuden tähden ja otti esimerkiksi erään maalauksen 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä. Maalaus oli ensi katsomalta minustakin epäesteettinen eikä ainakaan mieltä ylentävä.

Mutta videon tekijä haukkui sitä niin paljon, että maalaus herätti mielenkiintoni ja halun puolustaa sitä, kun ajattelin, mitä tekijä oli mahtanut tuntea ja ajatella sitä maalatessaan. Parissa minuutissa maalaus oli alkanut koskettaa minua. Reitti siihen oli ollut se, että toinen vastaanottaja lytännyt sen!

En suhtaudu taiteeseen kauhean vakavasti enkä pidä tarkoista kriteereistä taiteelle, kuten tuosta esimerkistä huomaa. Taide on aina ollut minulle tärkeää ja pidän sitä myös yhteisöllisesti tärkeänä.

Minusta tarpeeseen perustuva tukijärjestelmä eli raha-avustusjärjestelmä olisi parempi kuin tuollainen universaali. Jos tarvitsee rahaa lapsia varten, niin sitä voisi hakea kuten muutakin tukea. Viranomaiset laskisivat, tarvitseeko perhe raha-avustusta.

Tulisiko hakemusten käsittely ja laskelmien tekeminen kalliimmaksi sitten? Eli onko tässä ollut taustalla sama logiikka, jolla perustuloa nyt perustellaan?