Faith

Etsin erään elokuvan nimeä netistä ja tein siitä tänne kysymyksen.

Sitä ennen olin jo jonkun googlehaun kautta päätynyt lukemaan mielenkiintoista ketjua, jossa joku kertoi olleensa treffeillä näkötornissa, ja treffikumppani oli yrittänyt pudottaa hänet sieltä.

Olin pitkään luullut tämän olevan lastenhoito- ja perheaiheinen palsta.

Riippuu tilanteesta.

Vieraampien ihmisten kanssa jutellaan ainakin aluksi usein small talk -tyylisiä juttuja eli yleisluontoisia kuulumisten vaihtamisia puolin ja toisin. Se on mielenkiinnotonta, ainakin minusta ja varmaan useimmista.

Jos hyvin käy, keskustelu siirtyy johonkin aiheeseen, esim. uutistapahtumaan, politiikkaan tai yhteiskunnalliseen kysymykseen. Joissain tilanteissa, esim. joillain kahvikutsuilla, ihmisillä on tapana kyllä vältellä tällaisia aiheita valitettavasti.

Joskus toisen kertomista kuulumisista tulee mieleen jotain kysyttävää. Esim. jos vieraampi ihminen mainitsee vaikka olleensa matkalla, niin siitä voi kysyä jotain. Tällaisissa tilanteissa small talk parhaimmillaan muuttuu kiinnostavaksi keskusteluksi. Jonkun työ tai opiskeluala saattaa olla kiinnostava ja siitä kysyy ja kuulee mielellään.

Se hetki on minusta helpottava, kun joku innostuu kertomaan jostain asiasta ja vastailemaan muiden tarkentaviin kysymyksiin. Eli hetki, jolloin uuvuttava muodollinen sosialisointi päättyy. Onneksi sellaisia puheliaita ja rohkeita ihmisiä on yleensä porukoissa. Itse en ole sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Englannin kielessä käytetään eläimistä he/she-pronominia, samoin useissa muissakin kielissä vastaavia, joten ihan tutulta tuntuu ja sivistyneemmältä kuin suomalainen junttikäytäntö, jossa eläin samaistetaan esineeseen.

Itse en hallitse ja osaa englannin kieltä kuin auttavasti. Mutta hämmästyttää tämä kommentti silti. 

Ensiksi siksi, että englannin kielessä on edelleen käytössä -näin olen ollut ymmärtävinäni- sukupuolittunut käytäntö ja on siten huomattava käyttääkö ilmaisua she vai he / his vai her.  Onko tämä merkki sivistyksestä vai tarve korostaa sitä, että sukupuoella on jokin erityien merkitys.  - En tiedä. Muiselisin myös, että englanninkielessä on myös ilmaisu "it" , jonka itse olen useasti kääntänyt muotoon se.....

 

Juu, tokihan heillä itti on, mutta he eivät silti käytä sitä eläimestä.

https://www.writersdigest.com/editor-blogs/questions-and-quandaries/gra…

It on englannissakin se oikea sana kieliopillisesti, mutta jos kyseessä on esim. lemmikki, he/she-pronominin käyttäminen on kieliopillisesti hyväksyttävää.

Huolehtivat ja läheiset välit vanhempiin on hyvä asia, mutta sillä läheisyydellä on rajansa. On ihan luonnollista, että ap pohtii, missä se raja kulkee.

Jeesuskin erikseen sanoi avioliitosta opettaessaan: "Sen tähden mies jättäköön isänsä ja äitinsä ja liittyköön vaimoonsa..."

En tiedä miten toimisin, mutta morsiamen kuuluu tietää totuus ennen naimisiin menemistä. Voihan olla, että hän jo tietää, mutta voi olla että ei, ja on tekemässä elämänsä virheen. Yrittäisin ehkä vielä saada miestä puhumaan kaverilleen tai suoraan morsiamelle.

Tuollainen tilanne on vaikea, kun ei itse tunne petettyä.