Faith

Ei sinänsä, mutta jos ryhmässä muuten vastaillaan nopeasti ja vain sinulle hitaasti, niin onhan siihen joku syy oltava. Ellei kyse ole tosiaan siitä, että viestittelet yleensä eri kellonaikoina kuin muut. Jos muut suhtautuvat sinuun tavatessanne normaalisti, niin ei välttämättä kannata miettiä tuota sen kummemmin.

Minulle Suomen edustuskappale oli hieman mieleenpainumaton ainakin ensi kuulemalta. Voi tosin olla että sitä on vielä särmätty sen jälkeen.

Täytyy olla positiivinen ja uskoa, että se pääsee finaaliin.

Mur hia, jotka voitaisiin oikeuttaa kristinuskolla ja Raamatulla, ei ole. Myöskään ei ole sellaista "kristillistä kulttuuria", johon liittyen mu rha nähtäisiin yleisesti joidenkin kristittyjen keskuudessa hyväksyttynä.

Jotkut yksittäiset kristityt ovat yrittäneet sitä. Mieleeni tulee se aborttiklinikka-amm uskelu Yhdysvalloissa muistaakseni 2000-luvun alusta. Sen kuitenkin kaikki kristilliset yhteisöt tuomitsivat jyrkästi ympäri maailman.

Kyseinen am muskelija varmaankin perusteli tekoaan sillä, että abortti on synti. Mutta vaikka abortti on synti, Raamatussa eksplisiittisesti kielletään kristittyjä ottamasta oikeutta omiin käsiinsä, ja myös Jeesuksen opetus "Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu" sekä opetus passiivisesta, väkivallattomasta vastarinnasta puhuu selkeästi kostamista vastaan.

Ap. kirjoitti: "Voiko se riittää, että jumalattoman elämä on kaikesta huolimatta turha, koska hän ei tule saamaan armoa pelastuksessa?"

Niin kauan kuin henkilö on elossa, hänen on mahdollista tulla uskoon ja saada syntinsä anteeksi. Tulin itse kolmekymppisenä uskoon, joku tulee vasta eläkeiässä, joku varmaan vasta kuolinvuoteellaan.

Mikään ei oikeuta mur haan.

Olen oppinut, ettei ole niin vaarallista, jos ei pidä jostakusta ihmisestä. En tarkoita, että täällä olisi ihmisiä, joiden kohdalla olisin huomannut sen, vaan että täällä on ollut "Millaisista ihmisistä ette pidä?"-tyyppisiä keskusteluja, ja niitä lukiessani olen tajunnut, etten itsekään välttämättä pidä kaikista ihmisistä.

Elin melkein 40-vuotiaaksi asti ajatellen, että kaikista täytyy pitää. Olen saanut kiltteyden tärkeyttä korostavan kasvatuksen lapsena. Se, ettei pidä jostakusta, ei tarkoita, että inhoaisi häntä tai ettei rakastaisi häntä lähimmäisenrakkaudella kuten muitakin ihmisiä. Eikä se tarkoita, että suhtautuisi häneen epäystävällisesti.

Ei ole oikein ottaa kumppaniksi jotakuta vain sen takia, ettei halua olla yksin. Entä jos myöhemmin löydät jonkun, johon oikeasti rakastut, jätätkö sitten naapurin Maken? Haluaisitko itse olla tuollaisessa asemassa suhteessa?