Faith

Sari Essayah on kyllä todella pätevä ja asioista hyvin perillä oleva, yksi parhaista suomalaispoliitikoista mielestäni.

Jos haluat lopullisesti pois nykyisestä kodistasi, niin uusi asunto hakuun tietenkin. Ennen kuin saa uuden vuokra-asunnon, voi mennä parin päivän hengähdystauolle johonkin hostelliin / matkustajakotiin. Ne ovat paljon hotelleja halvempia, mutta eivät kovin mukavia.

Minä menisin ilmojen lämmettyä lähimpään kansallispuistoon eräretkelle. Jollekulle läheiselle pitää kyllä tässä tapauksessa kertoa, mihin menee ja koska palaa. Tietysti jos täytyy käydä töissä tai on liian sairas, tällainen retki ei onnistu.

Olen ollut töissä päiväkodissa, ja vaikka nekin lapset olivat söpöjä, sukulaislapseni ovat vielä söpömpiä ja ihanampia minun silmissäni. Joten minun on helppo uskoa, että tuo "se on eri asia omien lasten kohdalla" pitää paikkansa. Päiväkodissa joutuu myös kohtaamaan suuren määrän lapsia yhdellä kertaa, ja se saattaa säikäyttää.

Minulla ei vielä vaikuta noin pahasti, mutta vähän on jo tukalaa. Onneksi huomenna alkaa pitkä viileämpi jakso. Minua ei haittaa, jos ulkona on kuuma, kunhan sisällä olisi viileää.

90-luvun mainstream-tyylistä muistan mm. Vero Modan kukkakuosin tulemisen. Sitä oli repuissa ja paitapuseroissa.

Värikkäät, kirjavat kankaat olivat suosittuja myös farkkujen (levisten) lahkeiden jatkeina, eli lahkeet leikattiin esim. reiden korkeudelta ja väliin ommeltiin kangaskaistale, johon lahje ommeltiin takaisin kiinni. Tällaisia suht löysiä farkkuja pidettiin purkkareiden kanssa. Lookki oli vähän renttuinen enkä ihmettele ettei sellaista ole nykyään näkynyt katukuvassa.

90-luvun puolivälissä oli muotia toisaalta sellainen hyvin siisti, jopa juhlava, musta-valkoinen pukeutuminen: valkoisia paitoja, joissa oli röyhelöhihat, mustia liivejä ja mustia trumpettihousuja. Niiden kanssa oli yleensä mustiksi värjätyt hiukset dramaattiisella nutturalla ja lakatuilla otsakiehkuroilla, 90-luvun Kaija Koon tyyliin.