Faith

Pyrin vähentämään eläinkunnan tuotteita ruokavaliostani ensisijaisesti terveys- ja hyvinvointisyistä, en Sitran suositusten takia. Vegaaniuteen en pyri, vaan kasvispainotteisuuteen.

Pari vuotta sitten elin nykyistä kasvispainotteisemmalla ruokavaliolla ja voin silloin paremmin kuin nyt.

Toinen syy pyrkiä kasvispainotteisuuteen on eläinten oikeudet. Minusta eläinten lihan syöminen sinänsä ei ole väärin, mutta tehotuotantoon kuuluva eläinten kaltoinkohtelu on.

Vasta kolmantena syynä minulla on ilmasto, tai se ei ole syy oikeastaan ollenkaan. Elämäntapani kokonaisuudessaan on jo nyt erittäin ilmastoystävällinen, ei minun tarvitse vielä vegaaniksikin ryhtyä sen takia.

Se on ihana tuoksu. Ala-asteella ollessani asuimme kerrostalon alimmassa kerroksessa, ja lastenhuone oli nurmikkotakapihan puolella. Minulle tulee nurmenleikkaamisen äänestä ja tuoksusta aina mieleen kesäloman alkaminen ja miten ihanaa se oli.

Minusta molemmat ovat isiä, tuossa tapauksessa toinen on kasvattajaisä ja toinen biologinen isä. Varmaan monet lapset tuossa tapauksessa kutsuvat kasvattavaa, kotona läsnä olevaa isää isäksi ja biologista isää biologiseksi isäksi.

Nykyään kun avioerot ovat niin yleisiä, halutaan saavuttaa taloudellinen itsenäisyys, varmistua pärjäämisestä, vaikka jäisi yksin. Se on hyvä, ja tuskin kukaan siitä voikaan moittia.

Avioerojen yleisyys vaikuttaa varmaan (alitajuisesti tai ihan tietoisella tasolla) sitenkin, että halutaan varmistua, että on oma sosiaalinen verkko vielä olemassa, johon voi pudota, jos puoliso jättää. Eli ettei jää mahdollisen avioeron myötä täysin yksin, ilman ystäviä, kun omat vanhemmatkin ovat jo ikääntyneet.

Ehkä se vaikuttaa sitenkin, että vaikka menisikin naimisiin / pysyväksi tarkoitettuun parisuhteeseen, halutaan rakentaa omaa sisäistä filosofiaa sellaiseksi, että vaikka avioliitto / parisuhde romahtaisi, elämä on silti vielä tarkoituksenmukaista.

Nämä kaikki vähentävät keskinäistä riippuvuutta ja tarvitsevuutta parisuhteessa, entisaikoihin verrattuna riippuvuutta erityisesti naisen puolelta.

Toisaalta elämänkumppanin tarvitsemista sinänsä ne eivät vähennä! Jos haluaa elää parisuhteessa, sen tarpeen voi täyttää vain se, että elää parisuhteessa.

Minusta sekä että. Jos surua aiheuttavassa asiassa ja omassa suhtautumisessa siihen on jotain epäselvää, niin kannattaa käydä sitä läpi, mutta ei kannata tehdä siitä koko elämän sisältöä, vaan aina välillä on hyvä ajatella muuta, iloisempia asioita, jos mahdollista.

Jatkuva sureminenhan voi aiheuttaa sen, ettei huomaa iloisia asioita enää. Toisaalta surua aiheuttavien asioiden ja niiden tunteiden sivuuttaminenkaan yhä uudestaan ei taida olla hyväksi.