Faith

On herkkyys enemmän hyvä asia. Herkkyys saa huomaamaan pieniä asioita, jotka saattavat muilta jäädä huomaamatta. Herkkä vastaanottaa enemmän aisti- ja tunneinformaatiota kuin muut. Usein herkkyys lisää luovuutta ja intuitiivisuutta, ehkä sen takia, että aivot käsittelevät käytännön tehtäviin nähden "ylimääräistä" informaatiota niin paljon.

Lempikohtiani Raamatusta ovat mm. 1. Joh. 4:10-11, Joh. 3:16, Psalmi 32 ja Jesaja 9: 1-6.

"Siinä on rakkaus — ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. 11Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme." (1. Joh. 4:10-11)

Vierailija kirjoitti:

Vanhan ja Uuden testamentin täysin yhteensopimattomuus. 

Uusi kumoaa täysin vanhan ja se pitäisi olla totuus meille kristityille. Eli konkreettisesti kosto ja viha ovat VT:n kantavat voimat ja sitten on tämä armo. Kummatkin yhtä totta kuitenkin?

Sitten tämä "uhrasi oman poikansa". Miten niin uhrasi? Sillähän se paistattelee taivaassa isänsä oikealla puolella. 

Moni olisi muutaman tunnin valmis riippumaan ristillä saadessaan oikean paikan jumalan puolelta ja päättämään koko universumin asioista ainakin yhteistyössä isänsä kanssa. 

Raamatun VT:ssä Jumala antoi lain. Jo VT:n uskovaiset ymmärsivät rikkoneensa Jumalan lakia eli tehneensä syntiä ja turvasivat Jumalan armoon. VT:n profeetat profetoivat, että Jumala tulee lähettämään Messiaan, kaikkien kansojen Vapahtajan, joka tulee toteuttamaan lain ja tuomaan armon ottamalla pois ihmisten syntitaakan.

UT:ssa kerrotaan kuinka Jumalan Poika Jeesus, tämä profetoitu Messias, syntyi maailmaan ihmiseksi ja Hänessä toteutui tuo kaikki profetoitu: Jeesus eli täysin vanhurskaan elämän ihmisenä maailmassa eli toteutti lain sekä ikuisen henkensä voimalla kantoi syntimme ristillä ja nousi kuolleista! Jeesuksen tuoma armo ja pelastus otetaan vastaan uskossa.

Tulee. Erityisesti tuoksuista ja äänistä, kuten joistain kappaleista. Esim. kerran sitruunantuoksuinen pesuaine sai minut muistamaan yhden tietyn lapsuuden kesän ja sen jo unohtuneita tapahtumia ja tunnelmia. Meillä kotona oli sinä kesänä tismalleen saman tuoksuista tiskiainetta. Olen myös kuullut tuosta, mitä 1 sanoi, eli että tuoksumuistot ovat erityisen voimakkaita.

Tarkoitatko, että vaikka tajuat nyt faktana, että olet menettänyt asian X neljä kuukautta sitten, olet vielä tunnetasolla kieltänyt sen tai et vielä ole tajunnut menetyksen merkittävyyttä suhteessa muuhun elämääsi tms.?

Kokemusteni ja muilta ihmisiltä kuulemani perusteella minunkin näkemykseni on, että sekoamisen pelkääminen on yleistä, mutta varsinainen sekoaminen on harvinaista. Ja sekoaminenkin jonkin menetyksen takia on varmaan lähes aina tilapäistä.

Yleensä ihmiset kai tajuavat suuret menetykset pieninä annoksina, käsittelevät ja surevat menetystä samalla ajan mittaan työstäen erilaisia lähestymistapoja siihen. Todella monet ovat sanoneet, että "kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu"-periaate pitää paikkansa.

Äkillistä romahtamista sekoamisineen tapahtuu varmaan vain rajuissa traumatisaatioissa, joissa ihminen on unohtanut traumatapahtuman kokonaan ja myöhemmin muistaa sen. Esim. joillain New Yorkin terrori-iskun takia psyykkisesti traumatisoituneilla oli kuulemma tällaista.