Faith

Vierailija kirjoitti:

Mikä toi kohtaus oli jossa ne erikoisjoukkojen jäsenet ja niiden omaiset seisoivat valkoisella liinalla päällystetyn pöydän ääressä jollain kentällä ja joivat punaviiniä jostain lasista johon oli laitettu kaksi snapsilasia joissa eri väristä juomaa? Mitä ne sanoivat lopuksi, en saanut selvää.

En tiedä mikä symboliikka niillä laseilla ja juomilla on, mutta mielestäni he sanoivat "Repun kannosta".

Tein soijarouhebolognesekastiketta, sen kanssa täysjyväspagettia. Joulun aikaan tuli syötyä niin paljon lihaa ja kalaa, että nyt olen tehnyt kasvisruokia enimmäkseen. 

Kyllä. Isänmaallisuutta ja maanpuolustustahtoa pitäisi painottaa enemmän. En tarkoita mitään tasapäistävää touhua, vaan sen pitäisi olla yksilöllisiä vahvuuksia huomioivaa ja innostavaa. Jokaista tarvitaan. Suomalaisuudesta pitää puhua myönteisesti, tarvittaessa taistelun arvoisena asiana. 

Halusin klassisia taidemaalauksia hyvälaatuisina julisteina ja löysin niitä verkkokaupasta Posterlounge. Valikoima on siellä todella suuri. Tilasin sieltä haluamani julisteet ja ostin kullanväriset kehykset + lasit muistaakseni Puuilosta. Kehystin ja ripustin taulut seinille itse. Se kävi helposti ja olen todella tyytyväinen lopputulokseen. 

Nuoruudessani ihailtiin sitä, että ollaan vaikeuksia kokevan ystävän tai muun läheisen tukena ja paheksuttiin sitä jos hylkää ystävän erityisesti silloin kun hänellä on vaikeaa.

Nykyäänkin tunnustetaan että ystävän tukena oleminen on hienoa, mutta korostetaan, että jokaisella on oikeus vetää rajat ja pitää huoli omasta jaksamisestaan. Tämä on hyvä muutos. Muistan lapsuudestani perhetuttuja ja sukulaisia, yleensä naisia, jotka kantoivat jotakuta toista ihmistä ja kestivät tältä hirveää kohtelua niin että itse olivat uupuneita (eivätkä silti lopettaneet).

Mutta ystävän kutsuminen "energiasyöpöksi" ja hylkääminen vaikeuksien takia on omien rajojen vetämisen filosofian äärimmäinen aste ja mielestäni kielteinen ilmiö.