Faith

Lukion jälkeen, ennen yliopisto-opintoja, kävin kaverini kanssa puolen vuoden talouskoulun, jossa opetettiin ns. emännäntaitoja: laitossiivousta, ruoanlaittoa, tekstiilitöitä ja jonkinlaista elämänkatsomusopetustakin siellä oli. Tämä oli ihan 90-luvun lopussa. En tiedä onko tuollaisia enää, ja kuinka monessa paikassa.

Ihan hyvä suhtautuminen tuo, ettei liiemmin välitä. Jos oikeasti on perussiisti ja puhdas sekä käyttäytyy asiallisesti, se riittää. Vain jos itse haluaa, voi ehostautua tarkemmin. Kaikkien pitäisi osata kyseenalaistaa ennakkoluulonsa.

Mielenkiintoinen ajatusleikki. Pitää ihan kunnolla pohtia, koska joissain asioissa käsitykset olivat ihan toisenlaiset kuin nyt.

Olisin kotoisin pikkukaupungista tai maalta. Oppikoulussa olisin saanut ystävättären, jonka kanssa olisin rohkaistunut lähtemään suurempaan maailmaan. Olisimme muuttaneet luultavasti Helsinkiin, vuokranneet kaksion yhdessä. Olisin päässyt opiskelemaan sairaanhoitajaksi ja diakonissalaitoksen kautta olisin hakeutunut töihin sotaveteraanien sairaskotiin (minulla olisi ollut lähisukulaisia, jotka olivat aktiivisia sotaveteraaniasioissa) tai kehitysvammaisten hoitolaitokseen.

Parikymppisenä olisin alkanut saada neurologisia oireita ja mennyt lääkärille, joka olisi kehottanut välttämään hermoja rasittavia tilanteita. Oireiden jatkuessa hän olisi ehdottanut kylpyläkäyntejä, kylmiä ja kuumia kylpyjä verenkierron elvyttämiseksi.

Olisin lääkärikirjoista päätellyt, että minulla on MS-tauti ja päättänyt olla menemättä naimisiin (siihen aikaan luultiin, että synnytykset nopeuttavat taudin etenemistä; olisin ajatellut, ettei naimisiin kannata mennä ilman perheen perustamista). Saisin MS-diagnoosin vasta 60-luvulle tultaessa, ja se olisi minulle ja lapsuudenperheelleni järkytys.

Olisin tiedonhaluinen ja minulla olisi paljon näkemyksiä myös yhteiskunnallisiin asioihin. Iltaisin kävisin lukemassa yliopiston kirjastossa. Kirjoittelisin Helsingin sanomien yleisöosastolle jollain topakan kuuloisella nimimerkillä. Myöhemmin saattaisin lähteä rivijäsenenä mukaan johonkin (kristillis)sosiaaliseen liikkeeseen, joka pyrkii muuttamaan laitosolosuhteita inhimillisemmiksi.

Olisin saattanut uskaltautua seurakunnan nuortentapahtumiin, ja sitä kautta olisin löytänyt pari uskovaista ystävää. Pitäisimme kotihartauksia.

Todella kaunis nimi. Siitä tulee mieleen metsä (liittyiköhän nimen etymologiaan jotenkin metsä...).

En pitkään osannut ajatella Sylviaa kauniina nimenä, koska lapsuuteni kerrostalossa asui sen niminen vanha rouva, joka oli aina kitisemässä pikku asioista. Nyt olen alkanut vapautua tuosta kielteisestä assosiaatiosta.

Minustakin nimi on "ylhäisen" kuuloinen ja samalla salaperäinen. Tarkistin juuri nimen merkityksen, ja kyllä se on latinaa ja tarkoittaa "from the forest".

Itse tykkään lähes pelkästään vanhoista Disney-elokuvista (kuten Tuhkimo ja Lumikki) niiden eettisen ja elämänfilosofisen opetuksen takia: usko ja toivo kantaa, pahaa ei saa maksaa pahalla, todellinen kauneus on sisäistä jne. Nämä todet opetukset on kerrottu hienon symboliikan kautta, ja siihen nähden naiskuvan jne. kritisointi on ihan toissijaista.