Faith

Lapsuudenperheelläni oli asuntovaunu ollessani teini-ikäinen. Siellä vaunussa ei tosiaan juuri olla muuten kuin yötä, muuten ollaan ulkona matkakohteessa: kaupungilla, rannalla, ravintolassa syömässä, pyöräilemässä, pelaamassa sulkapalloa tms.

Meiltä teineiltä ei edes kysytty mitään, vaan oli itsestään selvää että kaikki lähtevät perheen kesälomareissuille. Välillä autossa riideltiin ja mökötettiin. Nyt olen iloinen ja kiitollinen noista muistoista.

Kalaa, vähärasvaista maaeläinten lihaa, kasviksia, marjoja, vilja pääsääntöisesti täysjyvänä, vähän tai ei ollenkaan prosessoituja ruokia, vähän tai ei ollenkaan tuotteita, joissa on lisättyä sokeria. Rasvoina rypsiöljy, oliiviöljy ja harvemmin voi. Juomana pääsääntöisesti vesi.

En ole asiantuntija, mutta tuolla reseptillä ei voi mennä pahasti pieleen. Jos haluaa laihtua, niin elää samalla ruokavaliolla kohtuullisella kalorivajeella, kunnes tavoitepaino on saavutettu.

En suostuisi menemään hänen luokseen, jos tiedossa on tuollaista "taiteilijaelämää". Miettisin myös, onko suhteella tulevaisuutta, jos tarkoituksena on jossain vaiheessa muuttaa yhteen eikä mies suostuisi muuttamaan elämäntyyliään.

Lapsellista ja itsekästä. Uusi elämänkumppani vanhemmalla iällä lisää lesken onnellisuutta ja vireyttä, ikävää että sitä varjostaa aikuisen lapsen kiukuttelu. Kannattaa jutella asiasta äidin onnellisuutta painottaen.

Lukion jälkeen, ennen yliopisto-opintoja, kävin kaverini kanssa puolen vuoden talouskoulun, jossa opetettiin ns. emännäntaitoja: laitossiivousta, ruoanlaittoa, tekstiilitöitä ja jonkinlaista elämänkatsomusopetustakin siellä oli. Tämä oli ihan 90-luvun lopussa. En tiedä onko tuollaisia enää, ja kuinka monessa paikassa.