Faith

Jos ei ole sipulia, en tee jauhelihakastiketta ollenkaan.

Tein marttojen ohjeella punakaalilaatikon pannulla. Ohjeesta poiketen laitoin naudan jauhelihaa, siirappia, suolakurkkua sekä lopuksi kermaviiliä joukkoon. Tuli todella hyvää.

Requiemin Lacrimosa. Varmaan myös yksi tunnetuimmista.

Minulle Edvin Laineen Tuntematon sotilas on lähes ikonisessa asemassa, mutta myös tämä Louhimiehen elokuva on hieno.

Reino Tolvasen esittämä Rokka oli palavakatseinen, kiivas ja hauska. Eero Ahon Rokka oli rauhallisempi ja vakavampi. Ylipäätään tunnelma oli vakavampi tässä uudessa. 

Hietasen viimeiset hetket olivat puhuttelevat. Hän haavoittui kranaatinsirpaleesta ja menetti molemmat silmänsä. Koskela lohdutti häntä sanomalla "ei elämä silmien varassa ole" ja sanoi koettavansa tulla vielä tapaamaan häntä myöhemmin. Kun Hietasta kannettiin paareilla lääkintäautoon, hän sanoi jo vähän humoristisesti "kuulemiin sit vaan!"

Matkalla vihollinen tulittaa lääkintäautoon ja se syttyy sisältä tuleen. Sokea Hietanen tunnustelee tiensä ovelle ja puskee sitä täysillä auki hokien "en mää jää tähän, en mää jää tähän!". Hän saa oven auki ja ulos hypättyään alkaa auttaa muitakin rampoja ulos. Silloin häntä ammutaan rintaan ja hän kuolee siihen.

Sota on kolkkoa. Vaikka asenne olisi mitä urhein ja parhain, saattaa silti kaatua. Hirviniemen Hietanen oli ylipäätään sympaattinen hahmo.

Alla oleva kuva (taidejuliste) talitintistä lumisen puun oksalla aurinkoisena talvipäivänä on onnellinen. Ihastuin kuvaan heti kun näin sen mutta en ainakaan vielä ole hankkinut sitä kotini seinälle. 

Kuvasta tulee mieleen joku todella varhainen muisto ja tunnelma lapsuudestani. Ehkä näin jotain tuollaista kun äitini työnsi minua talvella rattaissa.

https://www.posterlounge.fi/p/744971.html?paid=19110