Faith

Minusta se, että jotkut muut pitävät kiinnostavana, ei ole erityisen tavoiteltavaa. Sitä paitsi eri ihmiset pitävät eri asioita ja ihmisiä kiinnostavana.

Kannattaa miettiä, mikä on arvokasta ja tärkeää elämässä ja millaisia asioita haluaisi parantaa ja korjata yhteiskunnassa, maailmassa. On ihan ihan hirveästi asioita, joiden puolesta taistella. Siitä se aatteen palo syttyy ja omat näkemykset selkeytyy.

Romaanien, tietokirjojen, runojen lukeminen, puhuttelevien elokuvien katseleminen stimuloi.

En ole somessa mm. koska siellä käydään keskustelua ihmisten omista kuulumisista, tekemisistä, suunnitelmista ja fiiliksistä. Olen itse kiinnostunut enemmän keskustelemaan ideoista ja filosofisista asioista. Toinen huono puoli somessa on persoonakeskeisyys, eli se, kuka sanoo on yhtä tärkeää tai jopa tärkeämpää kuin se, mitä sanotaan.

Ylimielinen käyttäytyminen ja suhtautuminen muihin on luotaantyöntävää.

Muistan opiskeluaikojen illanvietoista, että jotkut alallaan tosi hyvät ja älykkäät opiskelijat olivat humalassa joskus ylimielisiä sillä tavalla, että ns. pätivät ja korottivat itseään: korjailivat muiden sanomisia, huokailivat mielenosoituksellisesti toisen väärinymmärryksille / erilaiselle ja heidän mielestään väärille näkemyksille tai vaikka musiikkimaulle, toivat esiin omaa älyään ja suurempaa tietämystään jne.

Monet heistä olivat miehiä, ja kyllä he usein olivat suosittuja ja heillä oli tyttöystäviä, mutta uskoisin sen johtuneen muusta kuin pätemisestä, ylimielisestä käytöksestä. Eivät he selvinpäin olleet ihan sellaisia. Pätemistä pidettiin silloinkin ärsyttävänä ihan yleisesti.

Vieraita ja kovaäänisiä ihmisiä varsinkin jos he olivat humalassa, Tshernobylin onnettomuuden seurauksena radioaktiivista säteilyä ja ydinvoimaa (en ymmärtänyt niitä, mutta pelkäsin omia mielikuviani niistä), pelkäsin eksymistä ja sitä että vanhempani unohtavat ja kadottavat minut, pelkäsin koulua koska se oli minusta sekasortoista ja siihen liittyi pelko eksymisestä ja siitä etten pärjää, sekasortoisia tilanteita ylipäätään, lisäksi säikyin pöllöjen ja huuhkajoiden sekä oikein näyttävän ja erikoisen näköisten ihmisten ulkonäköä.

Vaikuttaa siltä, että ainakin viimeiset parikymmentä vuotta esim. Suomessa ollaan eletty murroskautta sen suhteen, miten masennus ymmärretään. Masennuskeskusteluissa osa keskustelijoista tarkoittaa sillä yhtä ja osa ihan toista.

Osalle se on lähtökohtaisesti tervettä reagoimista henkilökohtaisen elämän pettymyksiin, huoliin ja vastoinkäymisiin sekä empaattisten ihmisten kohdalla myös maailman pahoihin asioihin ja toisten ihmisten kärsimyksiin. Jos se aiheuttaa toimintakyvyttömyyttä, siihen voi auttaa terapia.

Osa taas ajattelee sen olevan sisäsyntyinen kemiallinen häiriö, joka on riippumaton elämän vastoinkäymisistä ja maailman pahuudesta; siihen auttaa lääkehoito. Tähän ryhmään kuuluvat vielä ne, jotka ajattelevat sen olevan mikrobin aiheuttama tartuntatauti; siihen voivat teorian mukaan auttaa tulehduslääkkeet, biologiset lääkkeet ja joissain tapauksissa antibiootit.