Faith

En ole leski, mutta jos ajattelen yleisellä tasolla läheisen kuolemaa, niin kai se on ihan normaalia, että muistaa myös ne kielteiset asiat ihmissuhteesta edesmenneen kanssa. Nekin kuuluvat muistoihin ja niitä käsitellään ajan mittaan. Ehkä surutyössä on tosiaan vaihe, jossa niitä erityisesti käsittelee?

Jos kuolema on ollut yllättävä, kaikkea ei välttämättä ehtinyt sopia ja käsitellä keskustelemalla, ja niitä joutuu käsittelemään yksin jälkeenpäin. Ja toisaalta jos kuolemaa edelsi pitkä sairastaminen, sen aikana ei välttämättä halunnut ottaa vaivaamaan jääneitä, kielteisiä kokemuksia ja toisen tekemiä vääriä valintoja puheeksi, vaan halusi keskittyä hyviin asioihin.

Se, että haluaisi muistaa edesmennyttä läheistä pelkästään rakkaudella, on minusta rakkautta häntä kohtaan.

En ole N.K.O.T.B.:n jälkeen tykännyt poikabändeistä, mutta Boyzonen No Matter What on hyvä kappale.

Liikuntavaatteisiin ei ole välttämätöntä tuhlata rahaa, varsinkaan jos ei löydä mieleisiä. Nykyään farkutkin ovat yleensä niin joustavaa materiaalia, että ne ovat ihan ok reippaalle kävelylenkille. Lenkkarit kyllä kannattaa ostaa.

Kiinnostuksen ja vahvuuksien mukaan.

Heikkoudet omalta osaltaan rajasivat vaihtoehtoja: olin koulussa huono matemaattisissa aineissa, joten suljin pois pääaineet, joihin sisältyy matemaattisia opintoja, vaikka ala muuten olisi kiinnostanut. Esim. lääketiede ja ravitsemustiede kiinnostivat, mutta ajattelin niiden olevan liian matemaattisia.

Näin syksyn ollessa lähellä haluaisin olla suomalainen karhu. Haluaisin kaivautua maan alle talviunille ja kevättalvella herätä sulavan maan tuoksuun, kiurun viserrykseen ja auringonsäteisiin.