Faith

Söin tomusokeria, kookoshiutaleita ja siirappia. Ne olivat ainoat makeat, joita meillä oli kaapissa. Varsinkin siirapista tykkäsin, sen mausta, väristä ja suutuntumasta.

Annan rahaa hyväntekeväisyyteen silloin tällöin, tosin vain pieniä summia. Osa kerätyistä varoista, esim. katastrofiavussa, menee ravintoon, lääkkeisiin ja tarvikkeisiin, joille on välitön tarve. Sen ei ole tarkoituskaan muuttaa asioita pitkäaikaisesti.

Tulevaisuutta ja paremman yhteiskunnan ja kulttuurin rakentamista ajatellen uskon lähetystyön olevan yksi hyvä tapa auttaa.

Faith kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyviä huomioita, että rahan lainaaminen tai yövieraiden ottaminen tarkoittaa auttajalle riskejä tai vähintään vaivannäköä. Mutta noilla periaatteen ihmisillä se menee niin, ettei auteta periaatteesta, vaikka siitä ei olisi itselle mitään vaivaa.

Esimerkiksi poika on ostamassa ensimmäistä autoaan, niin isä sanoo, että hän ei ala pojalle mitään vinkkejä antamaan, vaan itse asiat pitää opetella. Minusta tuo oli karusti sanottu isältä. Oma lapsi vieläpä kyseessä.

Ap

Tuo esimerkkitapaus onkin ihan järjetön, koska ei kaikkea tarvitse oppia kantapään kautta. Varsinkin omien vanhempien kuuluu neuvoa lastaan hankinnoissa yms.

Laajemmin jos ajattelee sitä periaatetta, ettei koskaan auteta taloudellisesti tai muuten (vaikka olisi mahdollisuus), niin se saattaisi johtua pelosta, että tulee hyväksikäytetyksi tai että pyytämiselle ei tule loppua, jos on kerran auttanut.

Ehkä sellaisen ihmisen ajatuksena on "nyt hän pyytää tällaista pikku asiaa, mutta seuraavaksi saattaa pyytää jotain isompaa... taitaa olla parempi, että tekee heti selväksi, ettei täältä tule apua" tms.?

Periaatteesta auttamisesta kieltäytyminen voisi myös johtua pelosta, että joutuu pitempiaikaiseen riippuvuussuhteeseen toisen kanssa.

Toki siinä, jos ei auta pienessäkään asiassa, vaikkei siihen liittyisi mitään riskiä itselle, yhtenä syynä on itsekeskeisyys, itsekkyys ja epäempaattisuus. Keskittyy vain omiin huoliin ja epäluuloihin eikä ajattele sitä apua tarvitsevaa, vaikka ihan hyvin pystyisi auttamaan.

Niin ja siis tarkoitan tuolla "auttamisella taloudellisesti tai muuten" pientä auttamista, en siis mitään lainatakausta tai isoa rahasummaa tms.

Vierailija kirjoitti:

Hyviä huomioita, että rahan lainaaminen tai yövieraiden ottaminen tarkoittaa auttajalle riskejä tai vähintään vaivannäköä. Mutta noilla periaatteen ihmisillä se menee niin, ettei auteta periaatteesta, vaikka siitä ei olisi itselle mitään vaivaa.

Esimerkiksi poika on ostamassa ensimmäistä autoaan, niin isä sanoo, että hän ei ala pojalle mitään vinkkejä antamaan, vaan itse asiat pitää opetella. Minusta tuo oli karusti sanottu isältä. Oma lapsi vieläpä kyseessä.

Ap

Tuo esimerkkitapaus onkin ihan järjetön, koska ei kaikkea tarvitse oppia kantapään kautta. Varsinkin omien vanhempien kuuluu neuvoa lastaan hankinnoissa yms.

Laajemmin jos ajattelee sitä periaatetta, ettei koskaan auteta taloudellisesti tai muuten (vaikka olisi mahdollisuus), niin se saattaisi johtua pelosta, että tulee hyväksikäytetyksi tai että pyytämiselle ei tule loppua, jos on kerran auttanut.

Ehkä sellaisen ihmisen ajatuksena on "nyt hän pyytää tällaista pikku asiaa, mutta seuraavaksi saattaa pyytää jotain isompaa... taitaa olla parempi, että tekee heti selväksi, ettei täältä tule apua" tms.?

Periaatteesta auttamisesta kieltäytyminen voisi myös johtua pelosta, että joutuu pitempiaikaiseen riippuvuussuhteeseen toisen kanssa.

Toki siinä, jos ei auta pienessäkään asiassa, vaikkei siihen liittyisi mitään riskiä itselle, yhtenä syynä on itsekeskeisyys, itsekkyys ja epäempaattisuus. Keskittyy vain omiin huoliin ja epäluuloihin eikä ajattele sitä apua tarvitsevaa, vaikka ihan hyvin pystyisi auttamaan.

Tehkää heille kahvin kanssa mustikkapiirakkaa, joko pullapohjalla tai sitten kermaviili-mustikkatorttua. Viimeksi mainitusta ovat ulkomaalaiset vieraat tykänneet paljon, sitä kai ei kaikkialla tunneta. Raparperipiirakkakin olisi hyvä vaihtoehto.