Faith

En ihan ymmärrä ap:n kysymystä. Siis mitä tulisi tietää korkeakulttuurista? No siihen riittäisi varmaan se, että lukee artikkeleita populaarikulttuurin ja korkeakulttuurin erosta. Korkeakulttuuri määrittyy suhteessa matalaan eli populaarikulttuuriin.

Mitä taas tulee korkeakulttuurin sisältöihin, niin minusta kannattaa lähteä liikkeelle siitä, mikä kiinnostaa itseä ja valita itselle sopivia medioita sen vastaanottamiseksi. 

Toinen näkökulmani ap:n kysymykseen on, että korkeakulttuurin sisällöille, teoksille ja ideoille, on hyvä antaa mahdollisuus. Jos vain aina torjuu klassikkoteoksia, ei tiedä, vaikka menettäisi suuria elämyksiä ja oivalluksia. Sen takia kannattaa joskus kuunnella klassista musiikkia tai lukea vaikka Wikipedia-artikkeleita klassikkoteoksista. Siitä saattaa syntyä kipinä kuulla enemmän, lukea enemmän ja ymmärtää syvemmin.

En usko. En usko sielunvaellukseenkaan.

On mielenkiintoista, että karman lain mukaanhan sen pitäisi mennä niin, että esim. koulukiusattukin vain sovittaa jossain mennessä elämässään keräämäänsä pahaa karmaa. Siten koulukiusaaminen olisi sielunvaellus+karman laki -katsomuksen mukaan oikeudenmukaista!

Sen uskon, että seuraavat sukupolvet kärsivät isien pahoista teoista ja toisaalta myös kärsimyksistä tässä maailmassa. 

Onko 'hyvinvointiyhteiskunta' hakusanana puolestaan yleistynyt? Se on parempi sana.

Se on yksilöllistä. Itse viihdyn yksin, mutta tunnen ihmisiä, joille pitkään yksin oleminen on kärsimystä.

Suhtautuminen riippuu siitäkin, miksi on yksin. Jos syynä on se, että muut karttavat, kärsimys voi suureksi osaksi johtua siitä. Tai jos on jäänyt yksin eron ja perheen hajoamisen (mitä ei itse olisi halunnut) myötä, yksin olon kärsimys voi syntyä siitä kontrastista aiempaan.

Minusta siitä, että yksin oleminen sinänsä (eli ei kartetuksi joutuminen eikä ero tms.) voi olla ihan ok eikä onnellisuuden este, pitäisi keskustella enemmän. Ainakin yksinäisyyttä koskevissa nettikeskusteluissa nimittäin osalla ihmisistä yksinäisyyden kärsimys tulee osittain siitä, että yksin eläminen on sosiaalinen stigma.

Jos stigma ei olisi niin voimakas, niin uusien ihmissuhteiden luominenkin olisi puolin ja toisin helpompaa?

Nyt on suvaitsevaisempi ilmapiiri kuin silloin. Nyt ns. pehmeät arvot ja suvaitsevaisuus ovat valtavirtaa, silloin ne olivat erikoinen juttu. Murros tapahtui 90-luvulla.

Elämänmeno oli tietyllä tavalla kovempaa. Jotkut aiemmat kommentoijat mainitsivat tappelut. Minäkin näin julkisilla paikoilla humalaisten tappeluita pari kertaa, vaikka olin lapsi. Oman arvioni mukaan sellainen oli yleisempää silloin.