Faith

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan hirveä kuolemanpelko!

Pelkään että joku lapsistani kuolee tai että itse kuolen ja he jäävät ilman äitiä.

Tämä haittaa jo vähän elämääkin. En tiedä mistä tuo pelko tulee?

En silti rajoita lasten elämää tai takerru heihin mutta itsekseni pelkään ja itken tätä.

Viime yönä näin unta että kuopus hukkui!

En uskalla nauttia elämästä täysiä kun pelkään että jos olen liian onnellinen niin se viedään minulta.
Pelkään että tämä on jotain etiäistä ja jos unohdan sen niin jotain hirveää tapahtuu.

Lapset on minulle koko elämä ja heidän menettämistä pelkään koko sydämestäni!

Tuo on taikauskoa, epärealistista ja perusteetonta. Ei tuollaisille uskomuksille ole mitään vastaavuutta todellisuudessa. Ei kukaan pysty täydellisesti hallitsemaan elämää; ehkä tuollainen uskomus on seurausta siitä, että haluaa kuvitella hallitsevansa elämää jollain maagisella tavalla (=ei unohda "etiäisiä")? Kannattaa varmaan kääntyä ammattiauttajan puoleen virheellisten uskomustensa murtamisessa, jos ongelma on pitkäaikainen ja haittaa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Mielisairas, tehnyt teon harhoissaan puolustaakseen itseään

Järkeilee asian niin että tunnustaminen olisi haitallista omille läheisille

Oireilee, joten päätyy hoitoon, juopoksi, tulee uskoon tai tappaa itsensä

Nuo ihan silkan pahuuden lisäksi tulee mieleen

Jos selvittämättömän henkirikoksen tehnyt tulee uskoon, hän tunnustaa teon poliisille, ottaa vastaan tuomion ja rangaistuksen. Noinhan teki mm. Lauri Johansson.

Ymmärtääkseni ap. tarkoitti, että kuinka joku pystyy elämään henkirikos kontollaan ilman, että tunnustaa teon.

Monet jo mainituista ovat minullekin tärkeitä. 

Yksi on:

"Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut. 38. Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, 39. ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." (Room. 8:37-39)

Ja tämä:

"Herra on minun valoni ja apuni, ketä minä pelkäisin? Herra on minun elämäni turva, ketä siis säikkyisin? ----   Vaikka sotajoukko saartaisi minut, sydämeni ei pelkäisi, vaikka minua vastaan nousisi sota, ei minulla olisi mitään hätää." (Ps. 27:1,3)

Ja tämä:

"Siinä on rakkaus — ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi." (1. Joh. 4:10; 1938)

Monet kansainväliset nimet, esim. Amanda, Katerina, Juliana, Mirjam, Leonora.

Elsa kohtaa vastustajan, joka on joko uusi hahmo tarinassa tai tuttu hahmo menneisyydestä. Vastustaja yrittää saada Elsan tuntemaan häpeää siitä, että on naimaton. Hän käyttää ovelia manipulointikeinoja uskotellakseen Elsalle, että kaikki läheisetkin odottavat naimisiin menemistä häneltä.

Kuin ihmeen kaupalla tarinaan ilmestyykin nuorukainen, joka olisi täydellinen mies Elsalle. Kaikki on kuitenkin vallanhimoisen vastustajan punomaa juonta, ja nuorukainen on kompuksessa hänen kanssaan.

Tarinan lopussa, vastustajan pettymykseksi, Elsa ei saavukaan omiin vihkijäisiinsä. Syy ei ole se, että sulhasen vilpillisyys olisi paljastunut hänelle eikä se, että hän ei olisi kiinnostunut miehistä, vaan se, että hän kokee paremmaksi pysyä naimattomana.