Faith

Vierailija kirjoitti:

Minulle on sanottu että muka haluan kärsiä, koska en hae apua. Syy miksi en hae apua johtuu siitä etten usko siihen, että joku minut parantaisi. Ei ole mitään motivaatiota mihinkään. Odotan vain että joku sairaus iskisi minuun ja pääsisin luonnollisesti. Olen alkanut saada mielihyvää kaikenlaisista kolotuksista ja kivuista, koska ne antavat minulle toivon siitä että aikani saattaisi lähennellä loppuaan.

Ap

Sinä itse kai tiedät vastauksen kysymykseesi (miksi he eivät riistä henkeään), koska et itsekään ole sitä tehnyt, vaikka kirjoitat, että haluaisit kuolla?

He eivät ehkä halua oikeasti kuolla, vaan haluaisivat elää ilman kärsimystään?

Hän haluaa puolison, johon on rakastunut ja joka on rakastunut häneen sekä joka on muutenkin sopiva hänelle, eikä ole sellaista löytänyt?

En kannata perustuloa, vaan mielestäni ihmisen tulee ansaita elantonsa, ja jos hänellä ei ole ansiotyötä / työkykyä, yhteiskunnan tulee maksaa työttömyyskorvausta / eläkettä. Toisin sanoen kannatan nykysysteemiä. 

Jos ajatellaan teoriassa, että vastakkain olisivat nykyisen sosiaaliturvan heikentäminen ja perustulo, niin sitten valitsisin perustulon. Sen pitäisi kuitenkin olla suuri, jotta työkyvyttömät pärjäisivät sillä. Ymmärtääkseni se olisi yhteiskunnan ainoa tuki. Sen pitäisi siis olla n. 1000 euroa, ja sekään summa ei välttämättä riittäisi sellaisille työkyvyttömille, joilla on vammaisuudesta / sairaudesta johtuvia erityistarpeita.

Silloin kun ei ole aikaa siivota jälkiä, niin antakaa lapselle jokin pieni osatehtävä, jossa hän ei pääse sotkemaan, mutta kuitenkin saa osallistua ja oppii samalla. Näin muistan omien vanhempieni tehneen. Emme minä ja sisaruksenikaan saaneet kaikkea sotkuista tehdä. Joskus taas äitimme järjesti erikseen vaikka leivontapäivän, jolloin tuli sotkua, mutta silloin myös siivosimme yhdessä.

Tuo "Matti auttaa" on hieno suhtautuminen lapselta.

"Kaikki muut" eivät todellakaan ole ulkona kavereiden kanssa pitämässä hauskaa. Monet ovat yksin kotona lauantai-iltana. Se on tietysti harmi, jos haluaisi olla jossain ihmisten parissa, mutta joutuu olemaan yksin. Itse viihdyn kotona yksin.

Ehdotan myös harrastuksen aloittamista. Silloin ainakin tapaisi säännöllisesti ihmisiä vapaa-ajalla, vaikkei ehkä lauantai-iltaisin. Sitten on erilaisia facebook-ryhmiä, joissa samoista asioista kiinnostuneet ihmiset tutustuvat toisiinsa ja ymmärtääkseni järjestävät tapaamisia. 

Kuulin että Yhdysvalloissa on Nextdoor.com-nettisivusto, jolla saman asuinalueen kaveriseuraa kaipaavat ihmiset voivat tutustua toisiinsa. Suomeenkin voisi perustaa sellaisen sivuston vai onko sellainen jo olemassa?