Faith

Olisi noista varmaan muutettava Serbiaan, lähinnä siksi, ettei tarvitsisi toiselle puolelle maailmaa ja ihan toisenlaiseen kulttuuriin muuttaa. Minulle tulee Serbiasta mieleen sota ja erilaiset kriisit 90-luvun tapahtumien takia, mutta eihän siellä enää sodita.

Yksi on The War Zone (1999). En muista, oliko tarinan ahdistava asia tiedossa jo elokuvan alkupuolella vai oliko se salaisuus, joka paljastui vasta myöhemmin, joten en viitsi paljastaa sitä tässä. Kyse on rajusta perheen sisäisestä ristiriidasta ja ongelmasta. En edes suosittele elokuvaa helposti ahdistuville.

Niin se helposti menee, että omien perheenjäsenten läsnäolo palauttaa mieleen muistoja ja tunnelmia lapsuudesta, ja jos ne ovat ikäviä, niin se voi tehdä surumielisen olon. Varsinkin joulunpyhät ja niiden tutut traditiot saattavat voimistaa sitä mieleen palautumista.

Sitä ei varmaan ihan täysin pysty korjaamaan koskaan. Mutta se mitä voi nykyhetkessä tehdä on, että luo parempia muistoja mukavammasta yhdessäolosta. 

Puoliso ja lapset eli perhe ovat tärkeyssijalla ensimmäisiä.

Puoliso on minustakin tärkein siinä mielessä, että lastenkin parasta kuuluu ajatella yhdessä puolison kanssa eikä niin, että lapset kilpailevat huomiosta puolison kanssa. Puolison kanssa muodostaa yksikön, joka huolehtii lapsista. Sen takia puoliso on se ihan ensimmäinen.

Aina se ei ole mahdollista, jos esim. puoliso on väkivaltainen tai sairastuu mieleltään vakavasti.

Älä muiden ihmisten takia jätä hoitamatta tärkeitä asioita. Varsinkin, jos et muuten käy säännöllisesti kodin ulkopuolella (esim. koulussa tai töissä), on tärkeää käydä edes kaupassa ja opetella olemaan välittämättä liikaa vaikka niistä tuijottelevista teineistä.

Onko sinulla yleensä parempi vai huonompi mieli kotiin palatessasi?