Faith

Joillain murrealueilla se on tosiaan neutraali sana. Esim. Kaakkois-Suomessa käytetään paljon muija-sanaa naisesta, nuorestakin naisesta. Muistan nuoruudestani, että monet käyttivät sitä jo yläasteikäisistä, esim. "se on sen muija / muijakaveri", kun tarkoittivat tyttöystävää.

Joissain pitopalveluiden seisovissa pöydissä, esim. häissä, on usein kokonaisia keitettyjä perunoita tarjolla. Tavallisissa ravintoloissa olen viimeksi ehkä lapsena syönyt keitetyt perunat lihapullien kanssa tms. 

Syön perunat kokonaisina, pilkkoen niistä sopivia paloja. 

Vierailija kirjoitti:

Erinäiset uskomattomat sattumukset sekä omat päätökseni johtivat siihen että vammauduin lopuksi ikääni.

En osaa elää enää. Kaikki mitä olisin halunnut on mennyttä. Ainoa tapa selvitä olisi muuttaa omaa persoonallisuutta - alkaa välittää sellaisista asioista joilla ennen ei ollut väliä, ja lakata välittämästä niistä asioista joista oikeasti välittää.

Voi olla, että en edes halua muuttua. Ehkä olen mieluummin se joka olen, vaikka se johtaisi siihen, että olen koko loppuelämäni ajan onneton.

Ei se ole persoonallisuuden muuttamista / muuttumista, että mieltymykset, mielenkiinnonkohteet tai jopa arvot muuttuvat. Sinä olet edelleen sinä, vaikka muutosta tuollaisissa asioissa ajan mittaan tapahtuisi. 

Se on totta, mitä joku aiemmin sanoi, että vammaisen ei tarvitse olla aina reipas. Kun itse olin juuri saanut diagnoosin MS-taudista ja olin sairaalassa, minulle tuotiin esitteitä sairaudestani (MS Societyn, Neuroliiton tms.). Niissä oli kuvia rullaluistelevista, jäätelöä syövistä, vuoristopyöräilevistä yms. ihmisistä, ja teksteissä kehotettiin ihan suoraan "Muista aina puhua sairaudestasi positiivisesti!".

Esitteitä luettuani jouduin hetken ihan pohtimaan, onko MS-tautiin sairastuminen nyt siis hyvä vai huono asia!? Esitteissä puhuttiin kuin kyse olisi uuden harrastuksen aloittamisesta.

Toivoa tulee pitää yllä, ja rohkaista muita ja itseään, mutta pahan olon ilmaisemisessa ei ole mitään vikaa tai väärin. Sekin kannattaa muistaa, että huonoista tapahtumista voi seurata hyviä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Juju on siinä, että ihminen muuttuu. On ihan tosiasia, että ihmiset eivät halua lähimmäistensä muuttuvan, ja saattavat siksi alitajuisesti jopa sabotoida heidän pyrkimyksiään.

Näin se usein menee, että muutos itsessään on punainen vaate. Ihmiset tykkäävät, että on tuttua ja turvallista, ennalta-arvattavaa. Ihmisten elämät ovat kietoutuneet toisiinsa ystävä-, sukulais- ja tuttavapiirissä, joten muutos yhdessä ihmisessä saattaa tuoda mukanaan muutoksia myös toisten ihmisten elämään, ja niihin ei välttämättä olla valmiita.

Esim. muutos katsomuksessa voi tarkoittaa, että ihminen ei enää ole riippuvainen jonkun toisen ihmisen mielipiteistä entiseen tapaan. Se toinen menettää valtaa, ja menetys saattaa ahdistaa. Kuulostaa kauhean raadolliselta, mutta ainakin ihmisten kertomien kokemusten perusteella sellainen näyttää olevan melko yleistä.

Vierailija kirjoitti:

Kysymyksen asettelu on omituinen ja kertoo huonosta itsetunnosta.

Oiea tapa miettiä asiaa on: Minkälaiset miehet kohtelevat naisia huonosti?

AP on tavannut vääränlaisia miehiä. Fiksut erottuu aina, tavoittele heidän seuraansa.

Tämä on totta. Ja tässä täytyy huomioida sekin, että jotkut kohtelevat vain osaa ihmisistä hyvin ja joitain sitten huonosti. Ts. pitäisi valita kumppani niiden joukosta, jotka kohtelevat kaikkia hyvin.

Silloin tällöinhän näissä keskusteluissa kysellään, miksi ex kohteli minua huonosti, mutta nykyistään hyvin.

Niinhän se on koulu- ja työpaikkakiusaajienkin kohdalla, että monille ollaan mukavia ja hyviä tyyppejä ja se pahuus puretaan joihinkin yksilöihin.