Faith

Seison kerrostaloalueen kadunkulmassa kesäiltana v. 1987. Kadun toisella puolen, grillikioskin luukulla seisoo humalaisesti huojuen keski-ikäinen laiha mies joka polttaa tupakkaa. Haistan grilliruoan rasvaisen tuoksun. Kuulen ilakoivia lasten ääniä, käännyn katsomaan: kerrostalon pihalla on tyttöjä hyppimässä narua, kaksi pyörittää narua, kolmas hyppii. Lähden kävelemään jalkakäytävää, viereisellä parkkipaikalla on pysäköitynä punainen Datsun Cherry, helmiäisensininen Mazda 323 ja beigenvärinen Lada. Parkkipaikan takana olevan kerrostalon yksi parvekkeenovi aukeaa ja parvekkeelle astuu muutama biletuulella oleva nuori aikuinen tupakoita sytytellen, sisältä kuuluu Mamban kappale Lauantai-ilta.

Minulla toimii jopa suklaan kanssa se, että lopetan ja odotan hetken. Se herkun syöminen täytyy vaan lopettaa tiettyyn määrään jonka on ennalta päättänyt ja sitten pysähtyä odottamaan. Erikoista kyllä, hetken päästä sitä ei enää tee mieli. Joskus jopa ällöttää ajatus että jatkaisi vielä herkun syömistä.

Asunnon ei tarvitse olla iso, mutta noin pienessä en haluaisi enkä voisi asua. Ihan liikaa maksavat vuokraa noista konttiasunnoistaan. Tuollaisen majoituksen tarjoamisen pitäisi olla hyväntekeväisyyttä eikä yritystoimintaa. Sopivaa olisi jos asukas joutuisi maksamaan vain sähkön, lämmön ja veden.

Vierailija kirjoitti:

Jos ihan vakavissaan mietitään, niin veikkaan, että paljastaa luopuneensa puheenjohtajuudesta siksi, koska joku/jotkut ovat ilmaisseet, että muuten puoluetta ei oteta koskaan mihinkään hallitukseen.

Uskoisin myös että joku tuollainen "tylsä" poliittinen juttu se on.

Kyllä saa, oikein hienosti saakin.