Faith

Kyllä se vähän haittaa, kun yleensä olen tilannut joululahjoja verkkokaupoista. Toisaalta onhan niitä muitakin toimitustapoja. 

Ihan aiheesta lakkoilevat ymmärtääkseni eli en paheksu sitä.

Meillä hypittiin narua (kaksi pyöritti narua ja 1-2 hyppäsi; joskus pyöritettiin kahtakin narua samaan aikaan eri suuntiin), twistattiin, pelattiin polttopalloa ja kinkattiin. Nämä olivat yleisimmät.

Oli sellainenkin leikki, jossa maahan piirrettiin esim. 9 ruudun ruudukko, ja sitten jokainen vuorollaan hyppi sen läpi nopeaan tahtiin sanoen jokaisen ruudun kohdalla edellisen lapsen valitsemaan teemaan kuuluvan sanan, esim. vesieläimiä, kukkia, tyttöjen nimiä, pääkaupunkeja. Haaste oli siis siinä, että piti nopsaan keksiä siinä hyppiessään vaikka 9 vesieläintä. En muista millä nimellä kutsuimme leikkiä, mutta se oli hauska.

Tämä oli 80-luvun loppupuolella.

Joku nuori nainen kertoi kerran masennusta käsittelevässä tv-ohjelmassa, että hän jätti masentuneena tärkeitä, virallisia asioita hoitamatta, koska ne muistuttivat hänen ahdistavasta elämäntilanteestaan. Hän ei kertakaikkiaan pystynyt tarttumaan niihin ennen kuin oli absoluuttinen pakko ja niiden perään alettiin kysellä. 

Voisiko ap:n kaverilla olla samanlainen ongelma? 

Ap:n kaverilla se, että hän syyttelee pieleen menneistä asioista muita, kertoo toki vielä huonosta suhtautumisesta ongelmaan. On ehkä liian ylpeä myöntämään, että ongelma on itsessä.

Voi tietysti joku arjenhallintaa vaikeuttava oireyhtymäkin olla – diagnosoimaton tai sellainen, josta kaveri ei ole kertonut ap:lle.

Perheemme kissa osasi metsästää hyvin, vaikka se oli aina poikkeuksellisen rauhallinen ihmisten kanssa. Päästyään vapaana luontoon ensimmäistä kertaa se toi portaille tappamiaan päästäisiä.

Sillä oli myös erinomainen suuntavaisto: silloin tällöin lenkillä ollessani näin kissamme metsässä, kaukana kotoa, ja silti se aina tuli kotiin syömään yms. Muutimme kerran, ja usein se oli kanssamme mökilläkin. Kaikissa näissä paikoissa se sai liikkua ulkona vapaasti, ja silti se pysyi perheessämme loppuun asti.

Papua-Uudessa-Guineassa on yhä monia alkuasukasheimoja, joihin ei ole muulla maailmalla ollut mitään kontaktia.

En veisi sinne länsimaisia keksintöjä, paitsi jos heillä olisi jokin ongelma, johon minulla länsimaisena olisi tiedollinen tai taidollinen ratkaisu. Noudattaisin samaa periaatetta kuin ne 1960-70-lukujen lääkärit, jotka veivät sinne tiedon, että vainajien ruumiiden syöminen on syynä kuru-tautiin, mutta toisaalta eivät perustaneet sinne kouluja ja sairaaloita, vaikka olisivat voineet yrittää.

Keksintöjä en siis veisi, mutta evankeliumin kertoisin, jos heillä ei sitä vielä olisi; eli kertoisin, että itse uskon siihen. Pyrkisin kertomaan Jumalasta, ihmisen luomisesta, lankeemuksesta ja lunastuksesta tavalla, joka olisi heille käsitettävissä. He saisivat tehdä tiedolla mitä tykkäisivät.