Faith

Onpa ollut rankkoja kokemuksia sinulla viime aikoina. Älä viivyttele sen psykologin ajan varaamisen kanssa – parempi ruveta heti hoitamaan stressin ja murheiden täyttämää mieltä, vaikka päivittäin tuntuisi, että ajan varaamista voisi vielä siirtää eteenpäin.

Varmaan tosiaan seurakunnasta saa jutteluapua myös, jos soittaa oman alueen seurakunnalle ja kysyy. Minulla ei ole siitä kokemusta, mutta luulisin niin.

Voithan läheisellesikin näyttää vähän enemmän, että tarvitset apua, tukea ja rohkaisua. Vaikka sille kaverillesi? Toisaalta ymmärrän, että joskus vieraalle saattaa olla helpompi avautua.

Olen itse kokenut sen, että kun murheista keskustelee, vaikka ammattiauttajankin kanssa, niin maailma tuntuu vähän avarammalta ja valoisammalta sen jälkeen.

Toivottavasti äitisi parantuu ja nuo haaveesi toteutuvat!

Yhdistystoiminta, vapaaehtoistyö, opiskelujen aloittaminen...

Tunnen ihmisen joka on ymmärtääkseni Facebook-ryhmien kautta tutustunut ja saanut pari pitkäaikaista kaveria aikuisiällä. Kyseessä on ollut yhteisen mielenkiinnonkohteen ympärille perustettu ryhmä, joka on järjestänyt tapaamisia porukalla – ovat käyneet mm. bändin keikalla sekä ulkomaanmatkalla. Jos ei ole kauhean ujo, niin tuollainenkin on mahdollista. Tai onhan se ujollekin mahdollista, mutta on suurempi kynnys lähteä tapaamaan kasvokkain.

Tykkään kynttilöistä todella paljon, samoin kaikki tuntemani ihmiset. Olen tavannut vain yhden, joka ei, ainakaan silloin parikymppisenä, voinut sietää kynttilöitä. Syy siihen oli, että hänelle tuli kynttilöiden valosta muistoja surullisesti päättyneestä parisuhteesta. 

Eli syynä "kynttilävihalle" voivat olla kipeät tunnemuistotkin.

Miksi ette voisi jatkaa sillä tavalla, edes osittain, että kaikki tuovat jotain joulupöytään? Eihän se ole kiva, että joka neljäs vuosi yhdellä pariskunnalla on "superstressaava joulu".

Muuten tuo joulunviettopaikan kierrättäminen sisarusten kesken on hyvä idea. Vanhemmistakin on varmaan mukavaa, että isännyys ja emännyys siirtyvät nuoremmalle sukupolvelle.

Vietän joulun lapsuudenperheeni (omat vanhempani ja sisarukseni + naimisissa olevien sisarusteni perheet sekä todennäköisesti 1-2 muuta lähiomaista) kanssa maaseudulla. Olemme koko ajan samassa paikassa. Tapaamme muita sukulaisia usein hautausmaakäynnillä kaupungissa aattona.

Tapaninpäivänä palaan yleensä jo takaisin kotiin.