Faith

Työ- ja raha-asiat ovat tylsiä.

Opiskeluaikoina minua ärsytti, kun jotkut vapaa-ajalla, vaikka illanvietoissa, puhuivat opintopisteistä ja tutkinnon rakenteeseen liittyvistä käytännön asioista, mutta eivät kuitenkaan olleet kiinnostuneet keskustelemaan opintojen sisällöistä, esim. teorioista ja filosofioista. Sitten kaikki lopulta jaarittelivat jostain kursseista ja valmistumiskuvioista.

Joskus pohdin, eivätkö he uskalla kertoa omia näkemyksiään vai eikö heitä oikeasti kiinnosta muu kuin se, että saavat paperit käteen ja pääsevät työelään ansaitsemaan rahaa.

Löin pääni siivotessani. Olin jättänyt keittiön kaapinoven auki ja kolautin pääni siihen, kun nousin ylös. Pitkästä aikaa itkin fyysisen kivun takia. Kolaus oli aika kova, jouduin ottamaan särkylääkkeen. Toisaalta tämä ei ole kovin suuri paha mieli, kun syy on selkeä. Olisi kuitenkin ollut kivempi viettää perjantai-ilta ilman tällaista välikohtausta heh.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen visailu oli kuin "Mikä mikä viidakkokirja". Muistelisin. Voisiko olla se? Alkutunnari meni jotenkin "paa-paa pa da da daa".432

Olin jo unohtanut koko sarjan. Youtubessa on pari pätkää siitä.

En tiedä, kun minua ujous ei ärsytä, ja olen itsekin ujo.

Olen joskus ajatellut, että ehkä jotkut suhtautuvat ujoon ihmiseen epäluuloisesti, kun hän ei ole reilusti ja rennosti vain ns. oma itsensä, vaan on varautuneen oloinen.

Jotkut kuulemma kokevat, ettei ujosta saa otetta. Se ärsyttää, kun on vaikea tutustua, vaikea ottaa selvää?

Joskus ujous saatetaan tulkita ylimielisyydeksi – eikä mikään ihme, jos ylimieliseksi luullusta ihmisestä ei pidetä. Harmillinen virhetulkinta.

Ymmärrän sen, että jonkun mielestä ujon seura on raskasta, kun se helposti menee siihen, että vuorovaikutuksen eteneminen on lähes kokonaan toisen harteilla. Joku voisi sanoa, että eihän se haittaa, jos ollaan vain hiljaa ja pyöritellään peukaloita, mutta kyllä se minustakin voi olla hieman vaivaannuttavaa, vaikka itse olen se ujompi osapuoli usein. 

Lisäksi ujouttahan on eri asteista. Esim. minä en ole tuppisuu, vaan minulla ujous ilmenee yleensä vain siten, että puhun lyhyitä puheenvuoroja enkä aloita keskusteluja. Eivät kaikki sosiaalisesti reippaatkaan (siis ei-ujot) ole suupaltteja.

Tykkään espanjankielisistä sarjoista. Hyviä trilleri- /dekkariminisarjoja ovat mm. espanjalainen Katkerat kukat ja kolumbialainen, tositapahtumiin perustuva Rikoskertomuksia: Tapaus Colmenares.