Faith

On tosi epätodennäköistä, että syynä olisi jokin muistihäiriö tai sivupersoonahäiriö tms. eli että söisit enemmän, mutta et vain tietäisi sitä.

Todennäköisempää olisi, että lasket / arvioit syömistesi energiapitoisuudet väärin. Tai että sinulla on jokin poikkeavuus aineenvaihdunnassa.

Kaikkein todennäköisintä on varmaan, ettet vain vielä ole ehtinyt laihtua. Jos jatkat miinuskaloreilla, laihdut ennen pitkää. Ehkä kalorivajeen suurentamista tai pienentämistä voisi kokeilla?

Jos hän tilitti koko ruokailun ajan ja oli kovaääninen ja jyräävä, niin olihan se ajattelematonta. On ihan ymmärrettävää, että pahoittaa mielensä tuollaisesta.

Suhtautuminen tällaisiin tilanteisiin on yksilöllistä. Esim. itse en ole pahoittanut mieltäni vastaavan tyyppisissä tilanteissa, vaikka tosiaan pidän sitä ymmärrettävänä, jos joku toinen pahoittaa. Lähden siitä, että lähes kaikissa isomman porukan sosiaalisissa tilanteissa joku tulee aina olemaan kovaääninen ja hallitsemaan keskustelua, joku tilittää loputtomasti omia asioitaan, joku on negatiivinen tms. Ajattelen, että sellaista elämä vain on.

Eri asia olisi, jos joku porukassa yrittäisi tahallaan pilata juhlat, olisi ilkeä tms. Siitä pahoittaisin mieleni.

Pyytäisin molempien sisaruksia, sinun ja miehesi.

Riippuu muutoksesta. Hyviin muutoksiin suhtaudun myönteisesti, huonoihin kielteisesti. Neutraaleja muutoksia ei mielestäni oikein olekaan – eli jos muutos ei ole ilmeisen hyvä tai huono, niin silloinkin punnitsen, oliko se tarpeellinen. Jos sen tarpeellisuus ei ole mielestäni perusteltavissa, muutos oli huono.

En näe muutosta päämääränä sinänsä.

Käynnistäisin tilanteesta vakavan keskustelun miehen kanssa liiton ja perheen eheyden pelastamiseksi. Yhtenä vaihtoehtona olisi pariterapia, jossa ongelmia käydään läpi puolueettoman osapuolen ohjaamana.

Jos mies ei olisi valmis parannusyrityksiin ja kärsisin, pitäisin yhtenä vaihtoehtona asumuseroa. Jos mies haluaisi siinä tilanteessa ottaa avioeron, en voisi sille mitään.

Hakisin tarvittaessa apua ja tukia yhteiskunnalta. Ottaisin selvää erilaisista arjen tuen muodoista, jos minulla ei olisi läheisiä, joiden apuun voisin 100% luottaa sairastaessani. 

Pitäisin mahdollisimman tarkkaan itse huolta terveydestäni (päihteettömyys, liikunta, ravinto, henkinen hyvinvointi ja jaksaminen) ettei kuntoni olisi huonompi kuin on sairauksista johtuen välttämätöntä.