Faith

Aina kannattaa ajatella kriittisesti ja rationaalisesti, ei pelkästään silloin, kun on enemmistön kanssa samaa mieltä. 

Tämän palstan kirjoitusten perusteella voisi päätellä, että monissa perheissä yhteinen joulun viettäminen on kaikille osapuolille ikävä velvollisuus, mutta koska kukaan ei kehtaa sanoa sitä suoraan, kokoontumisen perinne jatkuu.

Tänne sitten tilittävät joulun alla, etteivät jaksaisi mennä ikääntyneille vanhemmilleen / vanhemmalleen jouluvierailulle, ja vanhemmat toisessa ketjussa tilittävät, etteivät enää jaksaisi sitä ruljanssia, mutta kumpikin on käsityksessä, että toiselle perinne on tärkeä.

Kerro ainakin perheellesi hyvissä ajoin, että aiot lakkoilla, koska lapsille on pettymys, jos joulunvietto peruuntuu. Minä olisin lapsena vaikka itse käynyt hakkaamassa joulukuusen takapihan metsästä, jos vanhempani olisivat lakkoilleet.

Ennen käytiin kioskin luukulla. Oli karkkikioskeja sekä elintarvikekioskeja, joissa oli suurempi valikoima. Nykyään luukullisia eli ulkokioskeja on tosi vähän, ja nekin harvat taitavat olla grillikioskeja.

Ilmaus "lyödä luuri korvaan" on jäänyt elämään, mutta ennenvanhaan sen merkitys oli kirjaimellisempi.

Ilmauksia "nauhoittaa" ja "kelata" käytän vieläkin aika usein.

On ok käyttää toisesta kulttuurista peräisin olevia asuja, asusteita, koruja, hiustyylejä, kielellisiä muotoja, musiikkityylejä yms.

Youtubesta löytyy hauska dokumentti / reportaasi aiheesta; Japanissa on alettu ihailla ja jäljitellä USAn meksikolaistaustaisten chicana-kulttuuria ja -tyyliä:

Kuten kommenteista huomaa, jäljitellyn kulttuurin edustajat itse suhtautuvat ilmiöön lähes pelkästään myönteisesti. Olennaista kommentoijien mielestä on, että jäljittelijöiden motiivi on kunnioittava. Olen heidän kanssaan samaa mieltä.

Tuota katsellessani tuli mieleen, että kyseinen tyylihän (chicana) oli muotia Suomessakin 90-luvun alussa: isot korvarenkaat, voimakas meikki (rajaukset), sporttiset napapaidat ja topit, joiden kanssa löysät farkkuhaalarit, iso rauhanmerkki kaulassa jne. Ei sitä silloin chicana-tyyliksi kutsuttu eikä "kulttuurisen omimisen" käsitteestä ollut tietoakaan.