Faith

Vierailija kirjoitti:

Mistä kertoo CMX:n kappale Ruoste?

En tiedä, mutta ainakin ruoste sopii maallisen elämän toivottomuuden symboliksi.

Rauta ja teräs, kestävät materiaalit, ruostuvat veden ja hapen vaikutuksesta, jotka toisaalta ovat biologiselle elämälle välttämättömät alkuaineet. Ruoste symboloi sitä, että kaikki maallinen tuhoutuu. Maallinen elämä tuhoaa itse itsensä.

Myös ihmisen ruumis on toisaalta riippuvainen hapesta elossa pysyäkseen ja toisaalta se tuhoutuu hapettumiseen. Ruumiin solut ikääntyvät ja kuolevat hapettumisstressiin. Happi on hyvä, mutta happi myös aiheuttaa kuoleman.

Maallinen elämä on paradoksaalista ja toivotonta. Ehkä laulun kertoja yrittää nähdä, onko elämää sen ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun 24 vuotiaalla "lapsella" on syvä kehitysvamma, älyllisesti hän on 1-vuotiaan  tasolla. Joudun vieläkin syöttämään, vaihtamaan vaipat, juottamaan nokkamukista yms. Sillä hän ei itse pysty puhumaan, syömään, kävelemään, juomaan eikä hän hallitse rakkoaan. En ole koskaan hyväksynyt tyttöä täysin, mutta ei tässä mikään auta...

Tuollainen on hirveää rääkkäystä lasta kohtaan. Se on totuus, anteeksi vain, jos joku loukkaantuu kommentistani.

Sekö sitten ei olisi väärin, että kommentoija jättäisi lapsensa syöttämättä, juottamatta ja vaipat vaihtamatta?

Ei ole.

Vasta aikuisena olen tullut ajatelleeksi, että esim. Australiassa on kesä-heinäkuussa kylmintä. Youtubessa australialaistubettajat ovatkin kertoneet, että monille pohjoisempana asuville seuraajilleen se on ollut yllättävä tieto.

Minulla on hieman samaa, tosin ei mielenterveyssyistä, vaan paljolti fyysisen sairauden (MS-tauti) tuoman epävarmuuden takia sekä varovaisen ja turvallisuushakuisen persoonallisuuden takia. En ole riskinottajatyyppiä. Uskallus ottaa riskejä taitaa olla olennaista tuossa "täysillä elämisessä".

Yksi todella tärkeä asia, minkä olen oppinut, liittyy juuri riskien ottamiseen: 1. jotta voi saavuttaa jotain, täytyy yleensä uskaltaa ottaa epäonnistumisen riski, edes pieni, ja 2. jotta uskaltaisi ottaa riskin, elämän täytyy olla sellainen, että jos epäonnistuu eli riski toteutuukin, ei putoa tyhjän päälle.

On helpompi ottaa riski, jos tiedostaa, että vaikka epäonnistuisi, elämä ei siihen kaadu ja että kaikkein arvokkaimmat ja tärkeimmät asiat pysyvät. Sen takia kannattaa lähteä perusturvallisuuden rakentamisesta liikkeelle. 

Minulle se perimmäinen turvaverkko on Jumala. Tulin aikuisena uskoon.

Itse en edes pyri tuohon "täysillä elämiseen", se ei ole minulle päämäärä sinänsä. Otan riskejä vain, jos tavoite on tärkeä.

On omituista. Eikö äitisi sitten ehdottanut Sofiaa?

Sonjakin on kyllä kaunis nimi, tosi kaunis ja yllättävän harvinainen.