Faith

Vierailija kirjoitti:

Olen ääniyliherkkä. Minusta äänet pitäisi kieltää julkisissa tiloissa.

Minullekin tuli mieleen tämä. Keskittymistäni häiritsee, jos tilassa on melua. Esim. monissa kaupoissa ja joskus busseissakin on radio auki. Korvatulppia ei oikein voi käyttää, koska täytyy kuulla ympäristön ja liikenteen normaaleja ääniä, esim. lähestyvän auton ääni, toisten askelten ääni, kassatyöntekijän ääni.

Jollain muulla keinolla kuin totaalikiellolla tämä tuoksuasia pitäisi hoitaa. Työpaikoilla ehkä asian voisi sopia yhteisön kesken, mutta kauppakeskuksissa yms. totaalikielto olisi ehkä liian pitkälle menevää. Terveysasemilla ja sairaaloissa parfyymit voitaisiin toki ihan kieltää.

Ehkä joku voisi keksiä tuoksuja filtteröivän laitteen tulevaisuudessa? 

Mitä tiedät, mitä nuo ihmiset yksin ollessaan tekevät? Ovatko he kertoneet? 

Jotkut näyttävät vihaisilta, jos he eivät hymyile. Tälläkin palstalla on ollut aloituksia, joissa ihmiset kertovat hymyilevänsä sen takia melkein koko ajan ihmisten ilmoilla ollessaan.

Kaikki hymyileminen, joka ei kumpua sisimmästä, ei ole feikkaamista eli harhaanjohtamista. Jotkut hymyilevät ns. sosiaalista hymyä silloinkin, kun ei liiemmin huvittaisi; sen tarkoituksena on saada toiset ihmiset hyvälle tuulelle tai rentoutumaan heidän seurassaan. Toki se voi mennä liian pitkälle, jolloin hymy näyttää väkinäiseltä ja vaikutus voi olla päinvastainen.

Luin vuosia sitten tutkimuksesta, jonka mukaan hymyileminen sai ihmisen itsensäkin tuntemaan olonsa paremmaksi. Kasvojen asentona hymy viestittää hermojen kautta aivoille, että kaikki on hyvin.

Ehkä näennäisesti "ilman syytä" hymyilevälle on hymyilty? On olemassa aivojen peilisolujen säätelemä ilmiö, jossa ihminen on taipuvainen vastaamaan samalla tavalla (ilmeellä, eleellä, äänensävyllä) millä häneen on suhtauduttu. Esim. vauvat tekevät usein niin. Joillakin yksilöillä peilisoluja on enemmän ja ne ovat aktiivisempia kuin toisilla.

Ei tietenkään ole oikein. Ehkä hän ei ole tiedostanut sitä omassa käyttäytymisessään? Sen takia asia kannattaa ottaa suoraan puheeksi.

Itse tekisin ehkä kahvikakun (jos siis löytyy myös voita), johon tulee kermamaitoa. Täytekakun päälle tuo määrä kermaa on ehkä liian vähän, paitsi jos tekee pienen kakun.

Ajattelin ensin, kun Meghan tuli kuvioihin, että häntä viehätti kuninkaallisuus, että se oli osa Harryn hohtoa hänen silmissään. Nyt olen alkanut miettiä, että mitä jos se olikin hänelle Harryssä vain välttämätön paha. Ehkä he olivat suunnitelleet tämän kaiken alusta asti yhdessä?

Prinssin, josta ei koskaan tule kuningasta, osa on aika ikävä ja tylsä nykyisessä muodollisessa monarkiassa: vain rajoituksia, jatkuvaa isoveljen vanavedessä esiintymistä, ei mitään mitä odottaa, ei saa edes sanoa mitään kaavasta poikkeavaa. Ei ihme, jos varsinkin Harryn kaltainen ihminen haluaa siitä pois.

Harry oli kuulemma lapsena sanonut Williamille: "Sinusta tulee kuningas, mutta minä voinkin tehdä, mitä haluan!" Se ei ole totta.

Minusta vaikuttaa että Meghan on tyypillinen jenkki, markkinatalouskulttuurin kasvatti: individualismi, riskinotto, ahkeruus, määrätietoisuus, vaatimusten ja diilien esittäminen.

Tuosta Meghanin ja Harryn vedosta näkyy tavallaan markkinatalouden periaate "tyhmä ei ole se joka pyytää, vaan se joka suostuu". Meghan tiesi, ettei kuningatar joka tapauksessa tule sanomaan "ei" heidän ehdotukseensa. Kaikkihan sen tiesivät.

Miten Elisabet muka olisi voinut vastata kieltävästi? Muodollisena hallitsijana hänellä ei ole todellista valtaa, vaan ainoastaan menetettävää. Sanomalla "ei" Elisabet olisi aiheuttanut ehkä jopa välien katkeamisen Harryyn ja Archieen. Meghanilla oli pokkaa hyödyntää sitä?